Aina nenä tukossa

Tweet

Kierin, pyörin ja huokailen sängyssä. Taas se on tukossa, nenä… Kun pakkaset tulevat, tulevat myös tukkoiset yöt. Inhottavaa herätä hiekkapaperin kuivan suun herättäessä, kun on joutunut nukkumaan suu auki.

Aiemmin ratkaisin ongelman käyttämällä nenää avaavia lääkkeitä ja kyllähän ne toimivat, hetken. Lopputuloksena niiden jatkuvasta (ja ohjeiden vastaisesta) käytöstä ovat kuitenkin kuivuneet limakalvot ja pahimmassa tapauksessa nenäverenvuoto. 

Huonossa tasapainossa olevan astman yksi huonoista puolista on se, että huonoon oloon tottuu. Siitä tuleekin yhtäkkiä normaali olotila eikä enää haittaakaan, että en jaksa kävellä yhtä nopeasti kuin ennen. Tai nousta portaita yhtä reippaasti. Tai hengästyn ihan tavallisella kävelylenkillä. Astman huonoon hoitamiseen ei ole muita tekosyitä kuin laiskuus, ainakaan omalla kohdallani. 

Yksi Allergia- ja astmaliitossa työskentelemisen hyvistä puolista on se, että kollegoista löytyy hoitajia. Olen saanut hyviä ohjeita mitä minun pitäisi tehdä ja ajatuksen tasolla asia onkin jo edennyt. Nyt tarvitaan enää konkreettisia toimenpiteitä: varataan aika lääkäriltä, tarkistetaan lääkkeiden oikeellisuus ja käydään astmahoitajan pakeilla tarkistuttamassa oikea lääkkeenottotekniikka.  

Tässä kuussa sen hoidan, lupaan sen itselleni. Lupaan sen myös kollegoilleni, jotka muistuttavat asiasta kyllä jos näyttää siltä, että olen taas luistamassa. Olisihan se mukavaa, jos jaksaisi taas enemmän ja fyysinen olo olisi parempi. Suosittelen samaa kaikille, miksi kärsiä turhaan? Älä totu huonoon oloon, vaan hae apua ja hoida itseäsi. Apua löytyy kyllä, vaikkapa yhdistysten vertaistuki- ja keskusteluryhmistä, jos lääkärille tai hoitajalle ei heti saa aikaa.

Pikkutyttönä kirmasin pitkin metsiä, eikä nenä ollut tukossa.