Anafylaksialapsi kohti koulutietä

Tweet

Perheessämme vietettiin 7-vuotissyntymäpäivää toukokuussa. Synttäreitä viettäneelle on hankittu pieni valkoinen kirjoituspöytä, uusi reppu ja kellopuhelin. Kesällä on harjoiteltu reilun kilometrin mittaisen matkan kävelyä turvallisesti ja juteltu jännityksestä, joka nipistää vatsanpohjaa. Perheemme ainokaisella alkaa koulu. Meillä on kohta ekaluokkalainen ja se on jännittävää toki lapsesta mutta myös moniallergisen lapsen vanhemmista. Oletan myös, että lapsemme koulunalkua jännitetään hieman myös koulun puolella.

Lapsellamme on useita ruoka-aineallergioita, riski anafylaksiaan, vaikeat siitepölyallergiat ja edelleen ekaluokan kynnyksellä oireileva refluksitauti, jonka tärkein hoitomuoto on ruokavaliohoito. Varhaiskasvatuksen ja esikoulun aikana olemme tottuneet olemaan jämeriä ja vaatimaan asioita sekä pitämää yhteyttä eri suuntiin. Olemme tottuneesti järjestelleet ekaluokkalaisemme asioita jo varhain tänä vuonna olemalla yhteydessä koulukuraattoriin ja terveydenhoitajaan, jotta saisimme sinnepäin tiedon ja oven ikään kuin auki. Vastaanotto on ollut lämmin ja kiitollinen; on kysytty kysymyksiä, on pyydetty tarkennuksia ja ehdotuksia sopivista tavoista toimia lapsemme turvallisen koulunkäynnin suunnittelemiseksi.

Yhteistyöllä saadaan allergialapsen koulunkäynti sujumaan

Kouluun tutustumispäivänä rehtori lähestyi ja pyysi saada sopia ennen koulunalkua pienen tapaamisen, jossa voisimme opastaa vielä ruokailujen suhteen, jutella ja vastata kysymyksiin sekä harjoitella adrenaliini-injektorin käyttöä. Sovimme päivän koulunaloitusviikon alkuun. Olen tulostanut nipun anafylaksia-oppaita jaettavaksi halukkaille ja laittanut harjoitteluinjektorimme odottamaan. Lapsi lähtee tottakai sitten mukaan, jotta kasvot tulevat tutuksi ja häneltä saa myös kysyä. Hänen asioitaanhan nämä ovat.

Kouluuntulotarkastus terveydenhoitajan luona oli hetki käydä läpi ruokavaliota ja lääkitystä. Olemme ihanassa tilanteessa, sillä ruoantoimittaja ei muutu. Terkkari otti silti kaksi kopiota ravitsemusterapeutin erityisruokavaliotodistuksesta; toisen koulun keittiöön ja toisen vielä virallisesti toimitettavaksi ruoantoimittajalle. Soitamme heille vielä edellisenä päivänä ennen koulun alkua; toisaalta varmistaaksemme ja toisaalta kertoaksemme, että olemme edelleen vain puhelun tai viestin päässä. Avoin keskusteluyhteys ei ole itsestäänselvyys, mutta sen rakentaminen on ollut meille avain virheettömään ja turvalliseen ruokailuun aiemmin. Terkkari pyysi lupaa osallistua koulun kanssa sovittuun tapaamiseen ennen lukuvuoden alkua. Toivotimme hänet tervetulleeksi.

Valmistautumista koulun aloitukseen

Kotona olemme jutelleet ruokailusta ruokasalissa, käsien pesusta, mahdollisista toisten lasten kysymyksistä, lääkkeiden mukana kuljettamisesta ja ennen kaikkea siitä, miten ihana ja jännä asia on aloittaa koulu! Olemme jutelleet, mitä erilaisissa tilanteissa tulee tehdä, koskivat ne sitten omia sairauksia tai vaikkapa kaverin rikki mennyttä kenkää välitunnilla.

Lapsi itse on laittanut reppuun valmiiksi Epipen- ja astmalääkepussukan. Näytämme ne yhteisessä palaverissa kaikille aikuisille. Ravitsemusterapeutti oli yhteydessä ja sovittiin puhelinaika ruokavaliotodistuksen päivitystä varten. Toimitamme uudet päivätyt todistukset sitten kouluun, terkkarille, keittiöön ja ruoantoimittajalle. Isoja muutoksia siinä ei edelleenkään tule olemaan, mutta pari pientä ja niistä iloitsemme kovasti.

Luotamme, että lapsi saa olla tasavertainen toisten lasten kanssa

Toivomme allergisen lapsen vanhempina, että lapsemme saa aloittaa koulun iloisessa ja kannustavassa ilmapiirissä, tasavertaisena toisten lasten kanssa. Toivomme, että ruokavaliota ei kauhistella ja ettei lapsemme jää paitsi asioita sen vuoksi, että ei voi syödä aina samoja asioita kuin valtaosa lapsista.

Ainakin vielä tässä kohtaa, hetki ennen ensimmäistä koulupäivää, luotamme siihen. Meille on viestitty joka suunnasta, että nämä asiat ymmärretään, otetaan vakavasti ja kysytään, jos on kysyttävää. Se tuntuu hyvältä.

Allergisen lapsen vanhemman mielessä on muutama painava ekstra-asia, kun lapsi aloittaa koulun. On tärkeää, että ne asiat kuullaan ja niitä pohditaan yhdessä. Lapsemme pakkaa reppuun, joka päivä penaalin ja kirjojen lisäksi lääkepussukan. Toivottavasti niitä lääkkeitä ei tarvitse koskaan käyttää. Ulkopuolisesta voi tuntua, että koulunalkuun on liittynyt paljon lisätyötä. Meille ne eivät ole lisää tai ekstraa. Ne ovat välttämättömiä ja osa lapsemme ja perheemme arkea. Yhtä arkista, kuin kumppareiden laittaminen jalkaan sadesäällä.

Muutama lomapäivä vielä. Sitten reppu selkään ja ilolla ja perhosia mahanpohjassa kohti koulutietä. Ihanaa, turvallista lukuvuotta kaikille ja kiitos jokaiselle koulun aikuiselle lastemme turvallisen opintien eteen tehdyistä asioista!

Terveisin Heidi, somelähettiläs