Astma on sairautena tyypillisesti aaltoileva, niin minullakin. Pahenemisvaihe on astmaatikoille tuttu juttu, mutta on myös kausia, kun oireita ei juuri ole. Aina välillä astma ottaa takkiinsa jostakin, oli se sitten hengitystieinfektio, tupakansavu, pölylle altistuminen, ruuan käry, esimerkiksi kevään katupölykausi, tai siitepölykausi. Jokaisen astma on erilainen ja pahenemisvaihekin aina yksilöllinen.
Pahenemisvaiheessa astmaatikon elämä voi tuntua erityisen kurjalta, nukkuminen ei oikein onnistu ja yössä saattaa herätä moneen kertaan liman nousuun tai hengenahdistukseen. Liikunta ei tunnu onnistuvan ja joskus jopa hiustenpesu ja kävely on ylitsepääsemättömän raskasta. Avaavan kohtauslääkkeen tarve lisääntyy.
Pahenemisvaiheeseen on jokaisella astmaatikolla yksilölliset hoito-ohjeet, esim. minulle on annettu omahoito-ohje tuplata hengitettävät hoitavat lääkkeet ja jos ne eivät parissa päivässä auta turvaudun tablettikortisonikuuriin. Astmatulehdus on saatava kuriin, jotta astmakohtaukset eivät pääse lisääntymään ja yllättämään.
Tiedän, että astmaatikkona aamuöisiin heräämisiin ei pidä tottua, vaan silloin on lähtökohtaisesti tehostettava hoitavaa lääkitystä. Näin on neuvottu ihan Käypä hoito -suosituksessa ja useiden keuhkolääkäreideni toimesta. Astmasta ei pidä kärsiä, yleensä aina löytyy lisäapua. Astman hoidossa tärkeintä on ennaltaehkäisy, ei kannata jäädä altavastaajaksi.
Astma saattaa joskus pelottaa. Intensiivinen astman pahenemisvaihe voi olla henkisesti raskas kestää erityisesti jos asuu yksin. Mieleen nousee erilaisia ajatuksia, ”entä jos saan astmakohtauksen enkä kerkeä ottaa lääkkeitä”, ”mitä jos tukehdun yöllä”, ”jos en ehdi soittaa apua”. Nämä ovat tosi yleisiä ja inhimillisiä ajatuksia, kun keho on stressitilassa akuutin pahenemisvaiheen takia. Lohduttavaa on, että nykyään astmaan kuolee äärimmäisen harvoin. Avaavan lääkkeen ehtii aina ottaa ja se auttaa, sekä apua saa soitettua nopeasti.
Haluan pitää avaavan lääkkeen mukana kaikkialla, erityisesti liikuntaa harrastaessa. Astmakohtaus saattaa monella laukaista myös paniikkikohtauksen. Siitä ei pidä huolestua, koska sekin yleensä helpottaa, kun lääke alkaa vaikuttaa. Kuitenkaan jatkuvat paniikkikohtaukset eivät tee hermostolle hyvää, eikä yleiselle hyvinvoinnille. Paniikkikohtaukset ja ahdistuneisuus voi helposti ylläpitää hermoston taistele/pakene -tilaa jolloin myös keuhkoputket ovat herkempiä supistelemaan.
Kehoa ja mieltä ei voi erottaa, vaikka kuinka yrittäisi. Kokonaisuus täytyy ottaa huomioon. Stressihän ei auta pahenemisvaiheesta toipumista yhtään. Vaikeus onkin siinä, kuinka päästä pois noidankehästä. Astma on sairaus, joka reagoi tunnetiloihin erityisen herkästi. Ei ole esimerkiksi epätavallista, että astmakohtaus alkaa ihmisen kiihtyessä, ahdistuessa, tai jopa nauraessa. No pitäisikö sitten koko ajan olla mahdollisimman tasainen? Ei. Mutta hermoston rauhoittaminen ja ennaltaehkäisy on tässä kohtaa avain asemassa.
Kaikki varmasti tiedämme, kuinka yksin ollessa pienetkin huolet saattavat kasvaa hurjan suuriksi ja saada merkitystä enemmän kuin mikä olisi terveyden kannalta hyödyksi. Pelkojen kanssa ei saa jäädä yksin. On tärkeää hakea jutteluapua. Itse olen aktiivinen kriisipisteeseen soittaja. Siellä vastaa empaattinen vapaaehtoinen, tai koulutettu kriisityöntekijä. Käyn lisäksi psykoterapissa kaksi kertaa viikossa, mutta joskus kuormittava elämäntilanne vaatii enemmän. Tämä ei ole häpeä.
Pahimmissa tilanteissa olen soittanut hätänumeroon, esimerkiksi astmakohtauksen pitkittyessä, tai jos paniikkikohtaus ei mene ohi. Hätänumeroon saa ja pitää soittaa. Se oli ensimmäisillä kerroilla minulle vaikeaa ja tunsin häpeääkin, mutta kun soitin ja sain apua tämäkin tunne on helpottanut. On hieno tunne, kun osaan pitää huolen itsestäni ja olla itse itselleni se tuki ja turva, turvallinen aikuinen.
Muistathan kysyä välillä työkaveriltasi ”Hei mitä kuuluu?”. Joskus tällainen pienikin kysymys voi tehdä suuren muutoksen haasteiden keskellä elävälle. Pidetään itsestämme ja toisistamme huolta ja muistetaan hakea rohkeasti apua.
Tuuli, somelähettiläs