Kesällä saa tuoksua… ulkona

Tweet

Rakastan tuoksuja, kunhan ne tulevat puhtaina suoraan luonnosta. Savusauna tuntien lämmityksen jälkeen, koivuvasta (vai -vihta, ikuisuuskysymys asuinpaikasta riippuen), vastaleikattu nurmikko, syreeni, kesäaamu sateen jälkeen… Kaikki tyynni tuoksuja, joista nautin joka hengenvedolla ilman, että nokkani törähtää oitis tukkoon.

Toisin on joskus talvisaikaan, kun jo muutaman minuutin sisälläolon jälkeen nenäni havaitsee jotain silmin näkemätöntä ja pistää minut hengittämään suun kautta. Minulla ei ole diagnosoitua allergiaa, astmaa tai tuoksuyliherkkyyttä, mutta lahjomaton nenäni kyllä kertoo valitettavan usein sisäilmaongelmista. Tai näin olen ainakin itse ”johtopäätellyt”, sillä mistäpä muusta syystä nokka menisi tukkoon aivan yllättäen ilman minkäänlaisia flunssan oireita.

Kotioloissa välttelen tuoksuja myös migreenitaipumukseni takia. Hajusteettomat ihonhoitotuotteet ja pyykinpesuaineet ovat minulle itsestäänselvyys – en voisi kuvitellakaan nukkuvani lakanoissa, jotka haiskahtavat kemialliselle kukkaniitylle. Ehei, haluan painaa pääni tyynyyn, joka tuoksuu vain puhtaalta eli oikeastaan – niin, ei miltään. Etenkin migreenin poratessa takaraivoa on ehdottoman tärkeää olla tuoksuttomassa paikassa, mieluiten vielä pimeässä ja viileässäkin. Jonkun kerran olen saanut orastavan migreenin bussissa, kun joku kanssamatkustajista on hölvännyt hajuvettä ylen määrin. Silmät kiinni, hitaasti suun kautta hengittäen olen sinnitellyt bussimatkan loppuun ja kotona valoja sytyttämättä haparoinut lasillisen vettä, nakannut tabletin kurkkuuni ja paennut lepäämään tuoksuttomiin lakanoihin.

Siksipä iloinen yllätys tuoksuttomuudesta oli parin päivän seminaarimatka Seinäjoelle kesäkuun puolivälissä. Olin varmuuden vuoksi varustautunut nenäliinapaketilla, nenäsuihkeella ja migreenilääkkeillä, mutta niin junamatkalla mennen tullen kuin perillä tilaisuudessakin nenäni sai levätä. Pienoinen ihme, kun osallistujia oli parisen sataa ja välillä istuimme auditoriossa melkoisen tiiviissäkin muodostelmassa. Kertaakaan ei nenäni kuitenkaan protestoinut eikä migreenikään lauennut.

Eläköön siis valistus! Kanssaihmiset ovat jo enenevässä määrin alkaneet ymmärtää hajusteiden kohtuullisen käytön tärkeyden ja teollisuus puolestaan on vastannut tuoksuttomien tuotteiden kasvavaan kysyntään. 

Suventuoksuista kesää toivottaen
Anna Laaksonen
vapaaehtoinen somelähettiläs