Romeo tuli taloon

Tweet

Romeo tuli taloon reilu vuosi sitten. Romeo on pitkäkarvainen persialainen italialiset juuret omistava rotukissa. Alusta asti kissamme oli nirso ruokien suhteen. Poroa ja naudanpaistia tuoreena.

Aikaa myöten, kun vaihtelua piti saada Romeo oppi syömään myös valmiita kissanruokiakin. Toki ne piti olla runsaassa kastikkeessa ja oikeastaan se oli se kastike joka lipitettiin.
Vatsalla reagoitiin kaikkeen, kun tuli vieraita tai mentiin kylään. Lopulta vatsa oli sekaisin ilman vieraitakin. Asioilla piti käydä useasti päivässä eikä aina keritty laatikolle asti. Leikki ei kiinnostanut ja eikä oikein seurakaan. Jotakin oli pielessä – mutta kun ei voinut kysyä mikä vaivaa?

Mentiin lääkäriin, otettiin verikokeita, lääkäri tutki ja kuunteli. Verikokeiden tulosten perusteella Romeolla on ruoka-allergia. Mitä! Meidän kissalla on ruoka-allergia. Eihän sitä voi verikokeella todeta? Lääkäri selitti, että kyllä siellä on allergialle tyypilliset tulehdussolut koholla. Niin, kyllähän minä tiedän – jonkin verran olen työssäni tekemissä ruoka-allergioiden kanssa. Itseänikin hieman nauratti, että meille ruoka-allerginen kissa. 

Mitä nyt? Mistä minä tiedän mille ruoka-aineelle kissamme on allerginen. Pitääkö minun ruveta altistamaan kissaa? Joulukin oli tulossa. Juu, lääkäri sanoi, että jos minä haluan tietää, mille se on allerginen, niin ainut keino on altistaa eri ruuille. Vähintään viikko pelkkää yhtä ruokaa ja sitten katsotaan, mitä tapahtuu ja sitten taas toista ruokaa ja katsotaan mitä tapahtuu ja niin edelleen. En ala tähän ainakaan ennen joulua.

Hypoallergeenista kuiva- ja märkäruokaa, joiden proteiini on pitkälle pilkottua eikä pitäisi aiheuttaa oireita. Mitenkäs me saadaan meidän nirso kissa syömään niitä? Aloitettiin raksuista, niitä oli tasan kaksi eri vaihtoehtoa. Toinen onneksi maistui. Niillä mentiin muutama päivä. Vatsa rauhoittui jo muutaman päivän sisällä. Pienien maistelujen jälkeen märkäruoka alkoi menemään niin, että siihen sekoitettiin vettä. Siis vähän kastikemaista.

Nyt parin kuukauden jälkeen kissamme on kuin uusi kissa. Leikkii, vipeltää ja on seurallisempi. Ihanaa, ei enää mattopesuja ja pitkäkarvaisen kissan takapuolen pesuja.
Pitäisikö sitten ruveta kokeilemaan mikä sopii ja mikä ei? Nythän me emme tiedä mistä ruoka-allergiasta on kyse. Tyypilliset ruoka-allergian aiheuttajat kissoilla on naudanliha, kala, kana, vehnä ja maitotuotteet. Listalta löytyy tuttuja ruoka-aineita, jotka ihmisillekin aiheuttavat oireita. Kissojen yleinen allergiaoireilu on ihon kutina, mutta meillä se ilmeni vatsaoireina.

Allergisoitumisen mekanismi on samanlainen kuin ihmisillä eli allergisoituminen tapahtuu ainoastaan, jos elimistö osaa tunnistaa ainesosan. Toisin sanoen Romeon on pitänyt saada tätä kyseistä ruoka-ainetta aikaisemminkin. Mistä voi päätellä, että Romeo ei ole maitotuotteille allerginen. Mutta eihän kissat yleensäkään käytä maitotuotteita? Kengurunlihaakin jossakin vaiheessa mietin. Vielä mennään hypoallergisella ruokavaliolla, joka vielä ainakin maistuu. Mutta kuinka kauan?

Miten sattuikaan allergianeuvojalle ruoka-allerginen kissa! Nyt olen vähän kuulostellut, että vinkuuko Romeon hengitys…

Onneksi allergisille ihmisille löytyy vertaistukiryhmiä!