Virtaa ja vertaistukea perhekurssilta!

Tweet

Marraskuu on iskenyt vasten kasvoja aivan toden teolla. On pimeää, kylmää, koleaa, vetistä ja vuoroin myös lumista. Tässä kohtaa on mitä parhain hetki pysähtyä ja muistella mennyttä kesää helteineen ja monine mukavine muistoineen.

Perheemme vietti viime heinäkuussa viikon Allergia-, iho- ja astmaliiton alle kouluikäisten ruoka-allergisten lasten perhekurssilla Kangasalla. Perhekurssille hakeuduimme kolmatta kertaa ja suureksi iloksemme tänä vuonna pääsimme mukaan. Kurssi kesti maanantaista perjantaihin, täysihoidolla (kyllä, myös moniallergiset kuuluivat täysihoidon piiriin!) ja viikko koostui hyvin tasapainotetusta ohjelmasta sekä perheen ja kurssilaisten yhteisestä vapaa-ajasta.

Perheeseemme kuuluu 5-vuotias moniallerginen tyttäremme, minä ja puolisoni. Myös meillä aikuisilla on atopiaa ja allergioita. Heinäkuussa pujon kukinta oli kukkeimmillaan ja sen totesimme myös kurssin aikana! Jo ensimmäisen kurssipäivän päiväkahveilla totesimme puolison kanssa olevamme juuri siellä, missä meidän kuuluukin juuri nyt olla. Olimme ensimmäistä kertaa seurassa, jossa ei ollut ihmeellistä tuskailla Epipenien säilymistä kovalla helteellä, kantaa omia eväitä mukana kaikkialle, lukea pientä pränttiä tuotesisältötarroista tai arpoa, onko tämä ihottuma nyt normaalia ja tuttua, vai jotakin uutta, johon pitäisi heti reagoida. Olimme vertaisten joukossa, ja se tuntui niin hyvälle ja luontevalle, etten oikein osaa sitä vieläkään kuvailla.

Perhekurssin ohjelma koostui osioista, joissa lapsille oli järjestetty omaa ohjelmaa ja aikuisille omaa. Lasten ohjelmassa oli muun muassa pelejä, leikkejä, askartelua sekä erilaisia allergioihin, astmaan ja ihonhoitoon liittyvien omahoitotaitojen harjoittelua ikätasoisesti. En unohda tyttäremme ilmettä, kun hän ohjelmaosion jälkeen kertoi silmät loistaen, että kahdella kaverillakin on samanlainen Epipen kuin hänellä ja he olivat saaneet harjoitella harjoitusinjektorilla pistämistä.  Aikuisten ohjelmassa oli tietopuolisia osioita sekä vertaisryhmissä tapahtumia keskusteluja. Koimme erityisen miellyttävänä sen, että vertaisryhmissä oli fasilitaattori, joka huolehti, että jokaisen vanhemman kokemus ja tunteet olivat sallittuja ja arvokkaita. Ei vertailua tai arvostelua.

Kokemusten ja ajatusten jakaminen muiden perheiden kanssa oli voimauttavaa. Vertaisseurassa jakaminen ei tarkoita vaikeuksissa rypemistä. Vertaisseurassa saa ymmärrystä lapsen ja perheen sellaisiin asioihin, joihin asiasta tietämätön ei osaa tarttua samalla tavalla. Vaikeista hetkistä ja kokemuksista puhuminen auttaa eteenpäin ja vertaisilta saadut vinkit voivat tuoda konkreettisia helpotuksia arkeen. Perhekurssilla, jossa minäkin sain viiden vuorokauden keittiöloman, asioita jaksaa itsekin tarkastella objektiivisemmin, kuin ruuhkavuosiviikkojen pyörteissä- jossa allergia-, iho- ja astma-asiat ovat aina läsnä. Niistä ei saa lomaa.

Perhekurssimme antoi meille tietoa, virtaa ja vertaistuen voimia, jotka kantavat tänne marraskuulle saakka. Saimme, niin lapsemme kuin me me aikuiset, uusia ystäviä. Äidit ja isät lähettelevät WhatApp-viestejä ja tyttäret ihan oikeita kirjeitä ja piirustuksia keskenään. Koko kurssin aikuisten yhteisessä WhatApp-ryhmässä kysellään kuulumia, jaetaan ohjeita Kela-asioihin, uusia tuotelöytöjä ja hyväksi havaittuja reseptejä. Joskus myös toki harmituksia ja ärsytyksiäkin. Tyttäremme kertoo edelleen läheisillemme kesän kurssiviikosta. Hän muistaa sieltä erityisesti, kuinka kävimme uimassa sekä järvessä että uima-altaassa vapaa-ajalla. Hänen koristelemaa rasvatuubia vaalitaan kuin aarretta tyhjänäkin. Hän miettii, päästäänköhän joskus uudestaan, sillä hän sai tosi hyviä ruokia, niin kuin kaikki muutkin.

Suosittelen lämpimästi seuraamaan liiton viestintää ja tutustumaan tulevien kurssien tarjontaan. Tarjolla on monenlaisia, erilaisiin tilanteisiin soveltuvia kokonaisuuksia. Meidän perheemme odotukset ylittyivät ja kurssin tavoitteet täyttyivät moninkertaisesti.

Heidi, somelähetiläs