Päiväperhoslinja

Päiväperhoslinja Korvenkylän peltomaisemassa (1991-)

Kaakkoissuomalaisessa peltomaisemassa kiertävä linja on paljastanut maatalousympäristön päiväperhoslajiston monimuotoiseksi. Tutkimuslinjalla on nähty kesän aikana keskimäärin 1 360 perhosta 41 lajista.

Alueen perhoslajistoon vaikuttavat monet ympäristötekijät. Samalla kun luomuviljelyyn siirtyminen on suosinut päiväperhosia, läheiset metsänhakkuut ovat muuttaneet joidenkin lajien käyttäytymistä ja elinympäristön valintaa. Päiväperhoslinja on yksi Suomen ensimmäisistä säännöllisesti tutkituista laskentalinjoista.

Viikoittaiset linjalaskennat alkoivat vuonna 1991. Vuonna 1996 suurin osa tutkimusalueen pelloista siirtyi luomuviljelyyn. Vuonna 2000 laskentalinja liitettiin osaksi Suomen ympäristökeskuksen seurantaa. Kesällä 2005 linjalta löytyi ensimmäisen kerran EU:n direktiivilaji isokultasiipi, jonka esiintymistä kartoitettiin laajemmalti Korvenkylän peltoalueelta vuonna 2006. Vuonna 2007 linjan lajistomuutoksista valmistui opinnäytetyö Joensuun yliopistoon ja vuonna 2016 valmistui selvitys nyt jo neljännesvuosisadan ajan jatkuneesta seurannasta.

Linjan vuosituloksia on esitelty tarkemmin alasivulla Kaakkois-Suomen päiväperhoskesä.

Yhteenveto vuosilta 1991-2006

Leea Pekkasen opinnäytetyö Joensuun yliopistoon tarkasteli päiväperhosten kannanmuutoksia instituutin ylläpitämällä Joutsenon päiväperhoslinjalla. Tutkimuksessa arvioitiin, miten ilmaston lämpenemisen vaikutukset ovat heijastuneet maatalousympäristön lajistoon, ovathan monet lajit levittäytyneet pohjoiseen, perhosten lentokauden alku ja huippu aikaistuneet, toisen sukupolven yksilöt yleistyneet ja jotkut lajit runsastuneet viime vuosina.

Tutkimus perustui 16 vuoden (1991-2006) linjalaskenta-aineistoon, joka tilastollista tarkastelua varten jaettiin kahteen kahdeksan vuoden jaksoon (1991-1998, 1999-2006). Jälkimmäisellä jaksolla havaittiin enemmän päiväperhosia, mutta ero johtui pääosin neitoperhosen voimakkaasta runsastumisesta. Linjalla havaituista 59 lajista myös seitsemän muuta lajia runsastui. Vuosijaksojen lajimäärät eivät eronneet toisistaan, vaikka linjalla havaittiin kuusi uutta lajia jälkimmäisen vuosijakson aikana.

Perhosten lentoajoissa ja toisen sukupolven määrissä ei havaittu merkittäviä muutoksia. Sen sijaan talvehtimisasteiden jakaumat poikkesivat toisistaan. Laskentakertojen aurinkoisuus ja tuulisuus erosivat kahden vuosijakson välillä, mutta lämpötiloissa ei havaittu eroja. Keskikesän lämpötilat olivat kuitenkin toisella vuosijaksolla korkeammat. Ainoastaan lämpötila korreloi päiväperhosten lukumäärän kanssa.

Päiväperhoskantojen vahvistumisesta ei saatu vahvaa tilastollista näyttöä, mutta joidenkin keskikesällä lentävien lajien runsastuminen antoi viitteitä suotuisampien sääolojen myönteisistä vaikutuksista. Päiväperhosten levinneisyysalueet muuttuvat, sillä monet linjalla havaitut uudet lajit ovat levittäytyneet Suomeen vasta äskettäin etelästä. Vaikka toisen sukupolven laji- ja yksilömäärissä ei havaittu merkitsevää eroa vuosijaksojen välillä, niitä havaittiin kuitenkin jälkimmäisellä jaksolla useammasta lajista. Varsinkin toukkatalvehtijoiden asema parani tutkimuksen aikana. Tämän taustalla voivat olla paremmat sääolot keskikesällä, joka on toukkatalvehtijoiden parasta lentoaikaa. Kotelotalvehtijoiden huonompi menestys saattoi puolestaan johtua elinympäristöjen maankäytön muutoksista tai kantojen luonnollisista vaihteluista.

25 vuotta seurantaa

Lappeenrannassa Joutsenon Korvenkylässä sijaitsevaa 2,7 km pitkää päiväperhoslinjaa on kierretty säännöllisesti 25 vuoden ajan. Linja on laskettu sään salliessa kerran viikossa huhti-toukokuun vaihteesta syyskuun loppuun. Vuosina 1991–2015 laskentoja on tehty yhteensä 559, joissa on havaittu päiväperhosia 66 lajia ja 33 790 yksilöä. 2000-luvulla uusia lajeja on havaittu kymmenen, joista peltovirnaperhonen (Leptidea juvernica) ja karttaperhonen (Araschnia levana) nousivat jo viidenneksi ja kuudenneksi runsaimmaksi lajiksi vuonna 2015.

Ensimmäisen (1991–2000) ja viimeisen kymmenen vuoden laskentajakson (2006–2015) välillä vuotuinen lajimäärä on noussut 5 % (40–42) ja yksilömäärä 33 % (1 116–1 489). Samaan aikaan lämpötila on noussut 0,9 astetta laskentojen aikana tehtyjen mittausten sekä laskentakuukausien keskilämpötilojen perusteella. Lämpötila osoittautui myös tärkeimmäksi yksittäisen laskennan perhosmäärään vaikuttavaksi tekijäksi. Aurinkoisuudella vastaavaa vaikutusta ei todettu, joskin kaikki laskennat on tehty suhteellisen aurinkoisessa säässä.

Linjan 11 laskentalohkoa ryhmiteltiin 1990-luvulla neljään elinympäristötyyppiin. Näistä selvimmin on muuttunut mäntymetsän lohkoryhmä, jossa metsää on avohakattu ja alueelle on raivattu maa-ainesten varastointikenttä. Monet laskennan aikana vähentyneistä päiväperhoslajeista olivat tämän lohkoryhmän lajeja, kuten pursuhopeatäplä (Boloria euphrosyne) ja metsäpapurikko (Pararge petropolitana). Yli puolet linjalla havaituista lajeista on kuitenkin runsastunut. Näiden joukossa on mm. heinikkoisten joutomaiden yleisiä lajeja, kuten idänniittysilmä (Coenonympha glycerion), tesmaperhonen (Aphantopus hyperantus) ja lauhahiipijä (Thymelicus lineola).

Laskentojen perusteella päiväperhosten lennon alku on aikaistunut keskimäärin kolmella päivällä. Alkukesän lajeilla lentokausi oli varhaistunut enemmän (0,8 viikkoa) kuin loppukesän lajeilla (0,1 viikko). Kuukauden keskilämpötilojen perusteella lämpötila oli noussut eniten toukokuussa (1,3 astetta). Toisen sukupolven yksilöitä ei kuitenkaan havaittu merkittävästi enemmän viimeisellä kymmenen vuoden jaksolla.

Tuloksia on koottu tutkimusraporttiin.