Kati

Astman kanssa on kuljettu yhdessä melkein 20 vuotta. Astmani oireilee jatkuvasti, mutta pieniin oireisiin en itse enää hirveästi kiinnitä huomiota. Sitä vaan ajattelee, että jostain se taas oireilee... 

Astma ei ole pelottanut minua koskaan. Mitä nyt muutamat yskänkohtaukset keskellä yötä, kun tuntuu, ettei henki kulje suuntaan eikä toiseen. Ne ehkä vähän säikäyttävät ja yskäkohtauksesta selvittyä usein väsyttää. 

Suurimmaksi osaksi astmassa ärsyttää jatkuva lääkkeiden ottaminen, ja niitähän riittää montaa eri sorttia. Jos niitä et ole jostain syystä muistanut ottaa, sen kyllä huomaa... yskittää, väsyttää, ahdistaa ja äänikin häviää. 

Jos joku astmaan liittyvä asia huolestuttaa, otan yhteyttä lääkäriin, keuhkopolille. Pääsen sinne tarvittaessa kontrolliin, jonne olenkin taas kuukauden päästä menossa. 

Olen pyrkinyt pitämään itsestäni huolta liikkumalla, ottamalla lääkkeet ja välttämällä niitä asioita ja paikkoja, joiden tiedän pahentavan oloa. Työpaikkaakin on pitänyt vaihtaa, koska astma paheni sisäilman takia. Ajattelin, etten sairastuta itseäni enempää. 

Vaikka välillä astma vaatii paljon, silti astmankin kanssa pystyy elämään.