Helena Auvinen

Hämeenlinnalainen Helena Auvinen, 71, osti maaliskuussa metsätilan Janakkalasta. Kevään edetessä hän huomasi lupiinin versojen puskevan maasta ja pian hän löysi myös edellisvuodelta jääneitä kuivuneita siemenpalkoja. Auvinen huolestui, sillä hän tietää lupiinin vaarantavan luonnon monimuotoisuutta ja suomalaista lajikirjoa. Luonto on aina ollut Auviselle tärkeä – hän on harrastanut esimerkiksi kasvien keräämistä ja lintubongailua. Nytkin hänellä on metsätilallaan useita linnunpönttöjä asetettuna uusille asukkaille.

Janakkalaan Auvisen metsätilalle lupiini on tuotu 80-luvulla, aiemman omistajan istuttamana. Nyt lupiini on levinnyt laajasti noin hehtaarin alueelle, ja Auvinen on aloittanut lupiinin torjunnan. Keväällä hän kaivoi juurakoita kolme säkillistä ja nyt hän jatkaa torjuntatyötä niittämällä.

Toistaiseksi Auvinen on työskennellyt tilalla yksin. Kun hän Facebookkiin aiheesta kirjoitti, hän sai sen vastauksen mikä monille muillekin vieraslajien torjujille on tuttu: miksi torjut, kun sehän on niin kaunis kukka? Auvinen ei siitä hätkähtänyt, koska hänelle luonnon monimuotoisuus ja niittykasvit ovat lähellä sydäntä. ”Motivaatiota tähän hommaan ei puutu”, vakuuttaa Auvinen.

Luonnon monimuotoisuutta ja kotoperäisten niittykasvien tärkeyttä korostamalla hän haluaakin innostaa myös muita vieraslajien torjuntaan. ”Luonto on tärkeä, sieltä saamme kaiken. Meidän pitää suojella sitä.”

Helena Auvisen metsätilalla lupiini on levinnyt lammen rantaan. Niittotyötä riittää.

Teksti: Viivi Valkonen