Punakarhunköynnös (Convolvulus dahuricus)

Karhunköynnökset ovat monivuotisia köynnöstäviä ruohoja, jotka tunnetaan myös nimillä elämänlanka tai isokierto. Kasvilla on herttamaiset lehdet. Yksittäiset, suppilomaiset kukat ovat isoja ja näyttäviä, ja ne kiinnittyvät lankamaisella kukkaperällä kasvin varteen. Valkokarhunköynnöksellä on valkoiset, halkaisijaltaan 3–5 senttimetriset kukat ja punakarhunköynnöksellä nimensä mukaisesti kukat ovat punaiset tai vaaleanpunaiset ja hieman valkokarhunköynnöstä suuremmat. Kasvi kukkii heinä-elokuussa. Valkokarhunköynnös saattaa olla alkuperäinen tai muinaistulokas, punakarhunköynnös on vieraslaji. 

Koristekasviksi tuotua kasvia on levinnyt joenrantojen pensaikkoihin, niityille, joutomaille sekä merenrannoille. Ne muodostavat pensaisiin kietoutuessaan läpipääsemättömiä tiheikköjä ja peittävät helposti alleen parimetriset ja sitä matalammat kasvit. Karhunköynnöksen valtaamassa maassa viihtyvät myös lehtokotilot. 

Punakarhunköynnöksen kukka on suuri, 4-6 senttimetriä halkaisijaltaan. Kuva: Panu Kunttu

Leviäminen

Karhunköynnös leviää kasvullisesti helposti esimerkiksi pihan ulkopuolelle. Uusille kasvupaikoille se leviää juurakon tai varren pätkien avulla esimerkiksi luvattomilta kasvijätteen kaatopaikoilta. 

Torjunta ja kasvijätteen hävitys 

Karhunköynnöksen torjunta kannattaa aloittaa katkomalla kasvi tyvestä. Kun köynnös kuivuu, on se helpompi purkaa pois kasvillisuuden seasta. Lajista kokonaan eroon päästäkseen tulee yksilöt kitkeä juuristoa myöten täydellisesti, sillä kasvi leviää juurakon paloista helposti. Kitkentätyötä onkin hyvä tehdä toistuvasti sitä mukaa, kun uusia varsia työntyy maasta. 

Kasvin ylös kaivetut juurakot pitää kuivattaa tai mädättää ennen kompostointia tai toimitettava jätekeskukseen.