Komealupiini (Lupinus polyphyllus)

Komealupiini on monivuotinen 50–150 cm korkea hernekasvi. Sen pitkä terttumainen kukinto on väriltään sinisen, vaaleanpunaisen tai valkoisen kirjava tai jotain näiden väliltä, ja kukinnon väri voi vaihdella myös samassa yksilössä. Lehdet ovat pitkäruotisia ja lehtilapa on sormilehdykkäinen. Lupiinin varsi on yleensä haaraton. Kasvi kukkii pitkään kesäkuusta elokuulle ja siemenet ovat kypsiä loppukesästä tai alkusyksystä. Raksahtelevat palot kylvävät suuren määrän siemeniä lähiympäristöön. Kasvi on alun perin kotoisin Pohjois-Amerikasta, Suomeen kasvi on tuotu jo 1700-luvulla. Nykyisin sitä kasvaa koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.

Komealupiini on tyypillisimmillään tienvarsilla. Se valtaa nopeasti tienpientareita ja vie elintilan niin kasveilta kuin hyönteisiltäkin. Kuva: Juha Jantunen

Leviäminen

Kasvi leviää siemenistä ja mahdollisesti myös kasvullisesti haaroittuneen juuriston avulla. Se voi levitä myös maan ja työkoneiden mukana. Lupiinin juurakon nystyröissä on typensitojabakteereja, joiden avulla kasvi sitoo ilmakehän typpeä ja pystyy näin kasvamaan vähäravinteisellakin kasvualustalla. Kasvi muuttaa maaperää rehevöittämällä kasvupaikkaansa ja muuttaa sitä soveltumattomaksi karumpiin olosuhteisiin sopeutuneille niitty- ja ketokasveille.

Ravinteisella paikalla menestyvät voimakaskasvuiset kilpailijat, joten lupiini on ollut menestyksekäs leviäjä – kasvi vähentää päiväperhospopulaatioita, sillä se ei kelpaa ravintokasviksi toukille eikä aikuisille perhosille. Se heikentää perinneympäristöjä valtaamalla alaa niityiltä ja vanhoilta koristekasveilta vanhoissa kulttuuriympäristöissä. Viime aikoina lupiini on levinnyt myös kuiville mäntykankaille. Kasvi on myrkyllinen sisältämiensä alkaloidien vuoksi, mutta sen käsittely on vaaratonta.

Torjunta ja kasvijätteen hävitys

Vakiintuneen lupiinikasvuston hävittäminen vaatii pitkäjänteistä torjuntatyötä. Oman lähiympäristön tai kotipihan lupiinipopulaatioiden seuraaminen ja torjuminen on palkitsevaa hyötyliikuntaa! Lupiinin siemenpankki säilyy maaperässä vuosia, joten uusien maasta nousevien taimien pitkäjänteinen torjunta on tärkeää. Kun lupiineja on kasvupaikalla vähän, voi ne kaivaa yksitellen maasta.

Laajempia lupiinikasvustoja voi yrittää hävittää niittämällä. Niittäminen on hyvä tehdä ennen kuin siemenet ehtivät kypsyä. Tällöin niittojäte on korjattava pois alueelta, jottei se entisestään rehevöittäisi kasvupaikan maaperää. Kasvijätteen voi kompostoida, jos siinä ei ole kypsiä siemeniä. Niittäminen on hyvä tehdä kahdesti kasvukaudessa kukkimisen ja siementämisen estämiseksi. Tärkeää on estää kasvin leviäminen uusille kasvupaikoille.