Kurtturuusu (Rosa rugosa)

Kurtturuusu on monivuotinen, puolimetrisestä jopa puolitoistametriseksi kasvava pensas. Se muodostaa tehokkaasti juurivesoja, jonka avulla muodostuu laajojakin kasvustoja. Kurtturuusu on valloittanut esimerkiksi luonnoltaan arvokkaita hiekkarantoja ja merenrantaniittyjä: asetuttuaan rannalle kurtturuusu pystyy vaakajuurakkonsa avulla levittäytymään läpitunkemattomiksi tiheiköiksi ja syrjäyttämään täysin alkuperäisen merenrantalajiston. Se valtaa alaa etenkin merenrannoilla ja saaristossa sekä teiden varsilla – Suomessa sitä esiintyy Oulun korkeudelle asti. Saaristossa kurtturuusu kasvaa myös kivikoissa, kallioilla ja nummilla.

Kurtturuusun lehdet ovat paksuja ja kurttuisia ja oksat tiheäpiikkisisiä. Piikit ovat vaihtelevan pituisia ja suoria. Kasvin kiulukat eli ruusunmarjat ovat keskeltä litistyneet. Alun perin Koillis-Aasiasta kotoisin olevan kasvin kukat ovat kookkaat, vaaleanpunaiset tai joskus valkoiset. 

Kurtturuusu valtaa alaa etenkin merenrannoilla, missä se syrjäyttää alkuperäistä kasvillisuutta ja estää jopa liikkumista. Kuvat: Panu Kunttu​

Leviäminen 

Kurtturuusu leviää juurivesojen kautta lähiympäristöön, kiulukoiden ja siemenien avulla kelluen vettä pitkin, sekä esimerkiksi lintujen levittämänä satoja kilometrejä. Kiulukat voivat kellua meressä jopa 40 viikkoa leviten kauas kasvupaikaltaan.

Torjunta ja kasvijätteen hävitys

Kurtturuusun torjunta vaatii aikaa ja sitkeyttä. Kasvin torjunta on helpointa taimien ollessa vielä pieniä, jolloin ne voi kiskoa irti juurineen. Kookkaimpien yksilöiden käsittelyyn tarvitaan järeämpiä työkaluja, sillä myös juuristo on saatava kaivettua irti maasta. Pensas voidaan ensin leikata irti tyveä myöten esimerkiksi oksasaksilla, minkä jälkeen päästään kaivamaan juurakko kokonaan irti maasta. Ruusunmarjat olisi hyvä kerätä myös talteen, jotta siemenet eivät pääse leviämään ja esimerkiksi polttaa kasoihin kootun kasvijätteen mukana. Varret ja juuret voidaan myös asettaa tuulelta ja merenkäynniltä suojaiseen paikkaan kalliolle ja asettaa päälle painoksi esimerkiksi isoja kiviä. Kasvijäte kuivuu ja muuttuu haitattomaksi solukon kuoltua. Marjojen osalta toinen vaihtoehto on kerätä ne säkkiin ja viedä ne energiajätteen keräyspisteeseen, jos sellainen paikkakunnalla on. 

Laajalle levinneiden kasvustojen kannattaa tehdä koneellisesti traktorin avulla – kaikki torjuntatoimenpiteet kuitenkin vaativat myös jälkihoitoa ja seurantaa, sillä juurakon kappaleita ja siemeniä jää aina maahan. Kurtturuusu jatkaa herkästi kasvuaan pienestäkin maahan jääneestä juuren kappaleesta.

Kurtturuusua voidaan myös näännyttää tai näivettää. Menetelmä perustuu siihen, että kaikki ruusupensaan uudet, vihreät lehdet katkaistaan pois. Ensimmäisenä vuonna versot on hyvä katkaista 3–4 kertaa. Seuraavina vuosina versot katkaistaan aina uusien vihreiden versojen ilmestyttyä 2–3 kertaa kasvukaudessa. Muutamassa vuodessa pensas nääntyy hengiltä kokonaan. Menetelmän etuna on se, että myös vaikeasti poistettavat juurakot kuolevat kokonaan ja lopulta jäljelle jäävät vain rangat, jotka voidaan leikata tai vaikka polttaa. 

Mikäli näännytettävä kasvusto on niin iso, ettei sen keskelle pääse työskentelemään, voidaan kasvusto leikata kokonaan alas esimerkiksi 30 cm korkeudelta, minkä jälkeen kasvuston keskellä pääsee kulkemaan ja vasta sen jälkeen ryhtyä uusien versojen katkomistyöhön vehreiden osien ilmestyttyä. Menetelmä on toimiva etenkin sellaisilla paikoilla, joilla juurakoiden poiskitkeminen ei onnistu. Kurtturuusun näännyttäminen sopiikin oivallisesti koko kesän projektiksi!