Ilmansaasteet

Ilmansaasteet ovat uhka terveydelle

Ilman pilaantuminen aiheuttaa maailmanlaajuisesti miljoonia kuolemia vuosittain akuuttien ja kroonisten hengitystie- ja keuhkosairauksien, sydänsairauksien ja aivohalvauksien vuoksi. Erityisesti maailman suurkaupunkien huono ilmanlaatu vaikuttaa satojen miljoonien ihmisten elämään. Suurin osa maailman väestöstä asuu paikoissa, joissa ilmanlaadun taso on heikko ja ilmansaastepitoisuudet ylittävät Maailman terveysjärjestö WHO:n suositusten mukaiset raja-arvot.

Vaikka Euroopan ilmanlaatu on viime vuosien aikana parantunut ja ilmansaasteiden aiheuttamat vakavat sairastumiset ja ennenaikaiset kuolemantapaukset ovat vähentyneet, ihmisten terveyden suojeleminen vaatii ilman epäpuhtauksien vähentämistä edelleen. Suomessa maailman mittakaavassa puhtaasta ilmasta huolimatta pienhiukkaset ovat terveysvaikutuksiltaan haitallisin ympäristöaltiste.

Suomeen kulkeutuu pienhiukkas- ja otsonipäästöjä myös muualta Euroopasta. Esimerkiksi laajojen maastopalojen aikaiset korkeat pienhiukkaspitoisuudet voivat aiheuttaa terveyshaittaa erityisesti astmaatikoille sekä hengityselin- ja sydänsairaille.

Ilmansaasteet voivat aiheuttaa yskää, nuhaa, astmaoireiden pahenemista, hengityselinten tulehdus- ja ärsytysoireita ja toimintakyvyn heikkenemistä sekä lisätä herkistymistä muille ärsykkeille, kuten siitepölyille tai pakkasilmalle.

Lue lisää ja seuraa ilmanlaadun tilannetta Suomessa Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilta.

Yleisimmät terveyteen vaikuttavat ilmansaasteet ovat pienhiukkaset, otsoni, typpidioksidi ja rikkidioksidi

Pienhiukkaset ovat halkaisijaltaan alle 2,5 mikrometrin kokoisia ilmakehässä leijuvia kiinteitä hiukkasia. Esimerkiksi savussa olevat hyvin pienet hiukkaset kykenevät tunkeutumaan keuhkoihin ja pääsevät sitä kautta myös verenkiertoon. Pienhiukkaset voivat aiheuttavaa astmaa ja muita keuhkosairauksia sekä sydän- ja verisuonisairauksia.

Musta hiili on haitallisten terveysvaikutustensa lisäksi yksi ilmaston lämpenemisen suurimmista tekijöistä hiilidioksidipäästöjen jälkeen. Se myös vähentää maatalouden satoja ja nopeuttaa jäätiköiden sulamista [1,2,3]. 

Lue lisää pienhiukkasista ja niiden terveysvaikutuksista Hengitysliiton verkkosivuilta.

Alailmakehän otsoni on yksi keskeinen hengitysvaikeuksiin, astmaan, heikentyneeseen keuhkojen toimintaan ja hengitystiesairauksiin vaikuttava terveysriski. Otsoni voi myös pahentaa siitepölyn aiheuttamia allergiaoireita.

Otsonia syntyy, kun pakokaasupäästöjen typpioksidit sekä häkä ja metaani tai muut haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC) reagoivat keskenään. Terveysvaikutustensa lisäksi alailmakehän otsoni on yksi tärkeimmistä kasvihuonekaasuista [1,4,5,6,7].

Pakokaasujen mukana hengitysilmaan kulkeutuva typpidioksidi voi aiheuttaa erityisesti astmaatikoille hengitystieoireita. Typpidioksidi voi pahentaa astman oireita sekä johtaa hengitystieinfektioihin. Herkkyys pakkaselle ja siitepölylle saattaa lisääntyä [6,7,8,9].

Rikkidioksidia syntyy pääasiassa fossiilisten polttoaineiden poltosta. Astmaatikot ovat muita herkempiä rikkidioksidin vaikutuksille. Pakkanen voi pahentaa rikkidioksidin aiheuttamia oireita. Rikkidioksidille altistuminen vaikuttaa hengityselimiin ja keuhkojen toimintaan ja aiheuttaa silmien ärsytystä. Rikkidioksidin aiheuttama hengitysteiden tulehdus voi pahentaa astmaa ja kroonista keuhkoputkentulehdusta sekä lisätä infektioriskiä [6].

Lue lisää ilmansaasteista ja niiden terveysvaikutuksista Hengitysliiton verkkosivuilta sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen verkkosivuilta.

Ilmanlaatua voi parantaa ja altistumista ilmansaasteille vähentää

Ilmansaasteita voidaan vähentää lainsäädännön keinoin sekä kehittämällä puhtaampaa teknologiaa. Myös yksittäiset ihmiset voivat vaikuttaa elinympäristönsä ilmanlaatuun säästämällä energiaa. Lisäksi kaupungeissa ja taajamissa liikkuvat ja asuvat ihmiset voivat vaikuttaa esimerkiksi liikenteen sekä puun pienpolton päästöihin, jotka aiheuttavat suuren osan väestön kokonaisaltistumisesta ilmansaasteille.

Vinkkejä autoilijalle: vältä ylimääräistä autoilua, suosi joukkoliikennettä, vältä joutokäyntiä, esilämmitä moottori kylmällä säällä, vaihda talvirenkaat ajoissa kesärenkaisiin, puhdista tai vaihda tuloilman suodattimet säännöllisesti.

Vinkkejä puunpolttoon: polta tulisijassa vain puhdasta ja kuivaa puuta.

Vinkkejä kotipuutarhurille: älä polta puutarhajätettä tai roskia avotulella, älä käytä lehtipuhaltimia hiekoitushiekan poistamiseen, siivoa hiekat omalta pihaltasi ja jalkakäytävältäsi aikaisin keväällä maan ollessa vielä kostea.

Vinkkejä ulkoilijalle: vältä vilkkaiden väylien varsia ja ruuhkaa, mene metsään, lievennä saasteiden ja kylmän ilman yhteisvaikutusta lämmittämällä hengitysilmaa kaulahuivilla.

---

Kirjallisuutta:

1. World Health Organization (WHO). Air quality and health: Health impact. 2022. Saatavilla: https://www.who.int/teams/environment-climate-change-and-health/air-quality-and-health/health-impacts.
2. European Commission (EC). Environment: Air. 2022. Saatavilla: https://environment.ec.europa.eu/topics/air_en.
3. Bell ML, Ebisu K, Peng RD, et al. Hospital admissions and chemical composition of fine particle air pollution. Am J Respir Crit Care Med. 2009;179(12):1115–1120.
4. Nuvolone D, Petri D, Voller F. The effects of ozone on human health. Environ Sci Pollut Res. 2018;25:8074–8088.
5. Kim S-Y, Kim E, Kim WJ. Health effects of ozone on respiratory diseases. Tuberc Respir Dis. 2020;83(Suppl. 1):S6–S11.
6. Chen Z, Liu N, Tang H. Health effects of exposure to sulfur dioxide, nitrogen dioxide, ozone, and carbon monoxide between 1980 and 2019: A systematic review and meta-analysis. Indoor Air. 2022;32(11):e13170.
7. Mckee DJ, Rodriguez RM. Health effects associated with ozone and nitrogen dioxide exposure. Water Air Soil Pollut. 1993;67:11–35.
8. Smith NJ, Nitschke M, Pilotto LS, et al. Health effects of daily indoor nitrogen dioxide exposure in people with asthma. Eur Respir J. 2000;16(5):879–885.
9. Latza U, Gerdes S, Baur X. Effects of nitrogen dioxide on human health: systematic review of experimental and epidemiological studies conducted between 2002 and 2006. Int J Hyg Environ Health. 2009;212(3):271–287