Antimikrobiset aineet (biosidit)

Suurin osa kaupallisissa tekstiileissä käytetyistä antimikrobisista aineista on biosideja. Biosidit ovat kemiallisia aineita, valmisteita tai pieneliöitä, joita käytetään eri tuotteissa tuhoamaan haitallisia pieneliöitä, kuten bakteereja, homeita ja sieniä. Biosidit voidaan jaotella kemiallisen luonteen, rakenteen sekä sen mukaan, mitä pieneliöitä vastaan ne toimivat [1,2].

Biosiditehoaineita voidaan lisätä tekstiiliin valmistuksen aikana. Biosidit voivat aiheuttaa allergioita. Hyvä biosidi tehoaa laajasti eri bakteereja ja sieniä vastaan, ei aiheuta allergiaa tai ärsytystä ja sillä on alhainen toksisuus kuluttajalle ja ympäristölle. Viime aikoina myös luonnon antimikrobisia aineita, kuten aloe veraa ja kitosaania on tutkittu synteettisten biosidien korvaajana.

Mitä biosidit ovat?

Homeenestoaineet ovat esimerkki biosideista, joita lisätään valmiiseen tekstiiliin varastointia ja kuljetusmatkaa varten. Erityisesti kosteutta imevät luonnonkuidut, kuten puuvilla ovat herkkiä homeenkasvulle.

Dimetyylifumaraattia (DMF) käytettiin aiemmin homeenestoaineena tekstiileissä. DMF:a säilytettiin pienissä jauhepusseissa, joista sen oli tarkoitus vapautua tuotteeseen haihtumalla. Sen aiheuttamat useasti raportoidut allergiset ihoreaktiot johtivat sen käytön kieltämiseen. Herkistyneet reagoivat jo hyvin pieniin pitoisuuksiin DMF:a.

Kiellon jälkeen DMF:n esiintyminen tuotteissa on merkittävästi vähentynyt, kun se on korvattu muilla homeenestoaineilla. EU:n ulkopuolella tuotetuissa tekstiileissä DMF:ää voi kuitenkin esiintyä. Kuluttajalle riski piilee pakkauspusseissa säilytetyissä tekstiileissä, jolloin DMF ei ole päässyt vielä haihtumaan tuotteesta.

Tekstiileissä antimikrobiviimeistyksiin käytettäviä kemikaaleja on useita ja niitä käytetään tuotteissa sekä hygienia- että esteettisistä syistä. Biosideilla torjutaan esimerkiksi hajua muodostavien bakteerien kasvua urheiluvaatteissa ja sukissa. Tehoaineiden käytöllä lisätään tuotteen kestoa ja voidaan vähentää myös pesukertojen määrää.

Triklosaani (eng. triclosan) on esimerkki bakteerien torjuntaan käytettävästä biosidista, jota on käytetty eri tuotteissa ja myös tekstiileissä. Sen terveysvaikutuksia on arvioitu ja sen käyttö EU:ssa on lopetettu 17.8.2017 alkaen.

Antimikrobisia aineita valvotaan

EU:ssa arvioidaan ja säädellään mikrobikasvun torjuntaan käytettäviä valmisteiden käyttöä. Tarkoitus on varmistaa tehoaineiden turvallisuus terveys- ja ympäristönäkökulmasta. Euroopan Kemikaaliviraston ylläpitämässä rekisterissä on listattu sallitut, kielletyt ja arvioitavana olevat biosiditehoaineet [2,3].

Suomessa Tukes hallinnoi ja valvoo biosidien markkinoille saattamista. Tulli valvoo maahantuotavien biosidivalmisteiden lupia [4]. Lisäksi vuodesta 2017 alkaen Tulli on valvonut, että esine on käsitelty vain kyseiseen tarkoitukseen EU:ssa hyväksytyllä biosidivalmisteella.

Miten antibakteeriset aineet tunnistaa tuotteesta?

Tuotteessa voi olla väittämä esim. ”antibakteerinen” tai sillä mainitaan olevan biosidisia vaikutuksia, jolloin tuote on todennäköisesti käsitelty biosideilla. Myös tuotteet, joissa ei ole erikseen mainintaa antibakteerisuudesta voivat olla käsitelty biosideilla. Valmistaja on velvollinen antamaan tuotteesta tarkemmat tiedot 45 päivän kuluessa.

Kirjallisuutta:

1. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (TUKES). Biosidit. Saatavilla: https://tukes.fi/kemikaalit/biosidit#430f2079
2. Euroopan kemikaalivirasto (ECHA). Mitä biosidit sisältävät? Saatavilla: https://chemicalsinourlife.echa.europa.eu/fi/what-s-in-a-biocide
3. Euroopan kemikaalivirasto (ECHA). Biosidien valmisteryhmät. Saatavilla: https://echa.europa.eu/fi/regulations/biocidal-products-regulation/product-types
4. Tulli. Rajoituskäsikirja: Kasvinsuojeluaineet. Saatavilla: https://tulli.fi/documents/2912305/3048504/Kasvinsuojeluaineet/20c0aded-cabd-4ee0-9328-b30a39540667/Kasvinsuojeluaineet.pdf?version=1.4