Astmalapsen vanhemman supervoima: motivoimisen taito

Kahden lapsen kanssa molemmilla on astmaepäilyt menneet omalla tavallaan. Esikoisen kohdalla pitkittynyt flunssajakso ei meinannut mennä ohitse päiväkodin aloituksen jälkeen. Joten menimme lääkäriin, joka määräsi lapsen astmatutkimuksiin. Toisen lapsen kohdalla nyt keväällä alkuyöhön ajoittuvat limaoksentelut ja väsymys liikkuessa herätti epäilyksen astmasta aika pian. Siksi hoitoon hakeutuminen tapahtui nopeammin ja pyydettiin heti tutkimaan astman mahdollisuutta.

Lapsen astma näkyy arjessa lääkehoitona ja sen muokkaamisella voinnin mukaan. Ajan tasalla on pysyttävä koko ajan, vaikka olisi niin sanottu hyvä jakso meneillään. Seuraamme myös siitepölyseurantaa ja kannetaan tarvittavia lääkkeitä mukana. Extempore yökylät ei enää helposti onnistu, jos ilta- ja aamulääkkeet ovatkin kotona.

Olen oppinut astmalapsen kanssa elämisestä motivoimisen taidon. Erityisesti kun lapsi kasvaa ja tulee turhautumista lääkehoidon toteutumiseen, niin jostain on ongittava keinot, että lapsi itsekin motivoituisi hoitamaan itseään. Onneksi lapsen voinnin seuranta ja arviointi on kehittynyt vuosien aikana.

Haluaisin tsempata vanhempaa, jonka lapsi on saanut juuri astma-diagnoosin. Alkuun asioiden, lääkitysten ja tutkimusten sisäistäminen ja muistaminen tuntuu sekavalta. Jonkin aikaa siinä kestää, mutta se ei ole mahdotonta. Kysy ja puhu, vertaistuki on voimaa. Lääkkeistä ja mahdollisista tutkimuksista kannattaa mahdollisimman pian tehdä osa arkea.

- Jaana, kahden astmaa sairastavan lapsen äiti