Astman kanssa selvittiin myös pakkastalvista

Valvoin monia monia öitä keinutuolissa reilu parivuotias poikani sylissäni, koska hän yski, jos meni makuuasentoon. En yhtään hoksannut, että kyseessä olisi voinut olla astma. Luulin, että kaikki pienet nyt saavat flunssia ja yskivät.

Lopulta tajusin viedä lapsen lääkäriin. Saimme avaavat lääkkeet. Ne helpottivat vähän, mutta eivät ratkaisseet tilannetta, joten saimme kokeiluun hoitavat lääkkeet. Voi ihanaa, viikon kuluttua kaikki nukkuivat läpi yön! Välillä kokeiltiin olla ilman lääkkeitä ja tehtiin astmatutkimuksia, mutta aina lääkkeet palasivat käyttöön. Koululaisena hoitavat lääkkeet olivat käytössä enää vain talvella ja keväällä, koska pakkanen ja siitepöly saivat astman ärtymään, mutta kesäisin ja syksyisin pärjättiin jo ilman lääkkeitä. Lapsen ollessa kymmenenvuotias saatiin säännöllisille astmalääkkeille sanoa heipat. Vain flunssien yhteydessä tarvitaan välillä avaavaa.

Lapsen astma näkyi arjessa lääkkeen ottamisena, flunssien pitkittymisenä ja lääkärissä ravaamisena. Onneksi lapsi itse hoksasi kuinka lääkkeet auttavat ja meillä lääkkeenotto sujui aina helposti. Eniten lapsen astma vaikutti kovilla pakkasilla. Hänen keuhkonsa eivät välillä pakkasella kestäneet ollenkaan ulkona olemista, joten kouluun piti viedä ja hakea autolla, välitunnit ja liikuntatunnit piti olla sisällä ja vauhdikkaalle lapselle piti keksiä sisätekemisiä missä pääsi purkamaan energiaa.

Opin lapsen astmasta, että se on jokaisella lapsella erilainen. Meillä pakkanen oli suurin ongelma, jollain taas on siitepölykausi. Kun löytyy perheen omat keinot selvitä lapsen astman kanssa, miten motivoida lääkkeen ottamiseen, liikkumiseen ja flunssista selviämiseen, niin elämä helpottaa. Perheen sisällä kannattaa jakaa tekemisiä ja voimavaroja, että kaikki jaksavat.

Haluaisin sanoa tuoreille astmalasten vanhemmille, että sitkeyttä sopivan lääkityksen etsimiseen. Kun lääkitys on tasapainossa, niin arki kyllä sujuu. Kannattaa ottaa apua arkeen vastaan. Näin jälkikäteen ihmettelen miten selvittiin niistä rikkonaisista öistä, jotka kuitenkin kestivät vuoden ajan, ehkäpä osasimme kuitenkin hakea apua ja ottaa sitä vastaan. Suosittelen etsimään tietoa lapsen astmasta ja tavata muita astmalasten vanhempia. Niiltä ainakin itse olen saanut parhaat vinkit.

- Jenni, esiteinin entisen astmaatikon äiti