Aila 65 v: Luulin astmaoireita huonoksi kunnoksi

Se oli kesäkuu vuonna 2019, kun en pystynyt nukkumaan makuuasennossa enää yhtään. Taaksepäin kallistuvassa nojatuolissa tuli vietettyä muutama yö. Vietin kesälomaa mökillä ja kaiken piti olla hyvin, paitsi yskin koko ajan ja ahdisti. Pinnistelin ja ajattelin, että kyllä tämä tästä kohta loppuu. Pelko siitä, että jotain ikävää löytyy keuhkoistani, painoi taka-alalla. Mieheni päätti, että kyllä nyt lähdetään sairaalaan päivystykseen ja siellä lääkäri sitten totesi keuhkoputkentulehduksen. Mutta muutaman viikon päästä jouduin taas uudelleen sairaalaan päivystykseen ja sitten astmatutkimuksiin. Lääkereseptit kouraan ja kotiin.

Olin kyllä huomannut jo aiemmin, että kävellessä hengästytti, mutta pistin sen huonontuneen kunnon piikkiin. Lisäksi kaikki parfyymit saivat minut voimaan huonosti. Niitä ei voi potilastyössä useinkaan välttää. Onneksi on maskit. 

Kurssilta sain vihdoin tietoa astman hoidosta

Kerran pääsin astmahoitajan vastaanotolle, jossa hoitaja näytti sumuttemaisen astmalääkkeen oikean ottotavan. Sitten alkoi korona ja kaikki muu unohtui. Piti selvitä yksin. Tuntui, että lääkkeestä huolimatta yskin usein.

Olin ollut muutamaa vuotta aiemmin Allergia-, iho- ja astmaliiton valkojäkälää sairastavien vertaistukikurssilla ja liittynyt liiton jäsenyhdistyksen jäseneksi. Jäsenlehdestä huomasin astmaa sairastavien kurssin ja hain siihen. Onnekseni minut valittiin. Siellä sain vihdoinkin tietoa astman hoitoon. Siellä teroitettiin, että jokaisella pitää olla kirjallinen ohje miten hoitaa astmaa. En ole vieläkään saanut sitä kirjallista ohjetta, vaikka mainitsin siitä viimeksi tammikuussa, kun jouduin käymään lääkärissä pahentuneen astman takia. Ehkä jonakin kauniina päivänä se ohje tulee… 

Elämä on tässä ja nyt

Olen nyt 65-vuotias ja ollut eläkkeellä runsaan vuoden. Töitä olen tehnyt eläkkeellä ollessani terveydenhuoltoalalla joka toinen viikko, mutta nyt kesäkuussa pestini loppuu ja jaksan varmasti paremmin keskittyä hoitamaan itseäni. Kaikkea mukavaa ilman aikataulua. Elämä on tässä ja nyt. Huomisesta emme tiedä ja hyvä niin.

Terveisin Aila 65 v