Anneli 77 v: Muista pitää huolta itsestä ja astmasta

Kuusikymppisenä ihmettelin, kun kävelylenkeillä meni puolikin tuntia ennen kuin aloin saamaan kunnolla henkeä. Kerran omalääkärille mennessä astuin vastaanottohuoneeseen ja saman tien lääkäri totesi, että sinulla taitaa olla astma, kun hengityksesi kuulostaa tuolta. Sen jälkeen tehtiin mittauksia ja tutkimuksia ja astmahan se oli. Sopivia lääkkeitä jouduttiin hieman etsimään, mutta kolmas kerta toden sanoi ja sopiva lääke löytyi. Pääsin astmahoitajallekin, joka opetti minulle, miten lääke otetaan oikein, että se varmasti menee perille keuhkoihin. Tuntui, että silloin astmani alussa sain hyvää hoitoa.

Kuuliaisena astman hoidossa

Jälkikäteen huomasin, että kun olin toiminut pitkään omaishoitajana ja touhusin kaikkea, niin unohdin oman itsesi kuuntelun ja hoitamisen. Astma oli päässyt hiipimään mukaan, enkä ollut hoksannut sitä. Kun sain astmadiagnoosin, niin sen jälkeen olen tehnyt kaiken kuuliaisesti astman hoidossa mitä pitääkään tehdä. Otan lääkkeet aamuin illoin ja käyn metsässä kävelyillä. Se auttaa astmaan ja mieleen. Se tekee hyvää myös selkäkivuilleni, jotka ovat minulla se hankalampi sairaus. Atooppinen ihottumakin on pahentunut iän myötä ja välillä rasvaus kyllästyttää. Ihoni kaipaisi aurinkoa ja luonnon vesiä.

Nykyään astma vaikuttaa jonkin verran elämääni. Kun kävelen vähän enemmän, esim. isommassa kaupassa, niin välillä alkaa henkeä ahdistamaan. Jos innostun juttelemaan ja unohdan hengittää syvään, niin sitten meinaa happi loppua. Tai tuttavan luokse mennessä täytyy vähän tasata hengitystä, kun on noussut hänen luokseen muutamia rappusia. Kun on oppinut astman kanssa elämään, niin kyllähän se tässä menee ihan hyvin.

Haen ajoissa apua

Nykyisin lääkärille pääsy on välillä aika mahdotonta. Hoitajan kautta asioin ja tuntuu, että välillä hoitaja, lääkäri ja minä leikimme rikkinäistä puhelinta, kun viestejä välitetään. Kaipaan omalääkäriä ja omaa astmahoitajaa. Kun on kremppaa vähän siellä ja täällä, niin olisi helpompaa, jos joku ymmärtäisi kokonaisuuden.

Välillä aamuisin tulee kunnon yskäkohtauksia, kun on kertynyt limaa keuhkoihin, mutta ne menevät kyllä yskimällä ohi. Jos huomaan, että yskin normaalia enemmän tai kävellessä alkaa ahdistamaan, niin mittaan PEF-mittarilla missä kunnossa keuhkoni ovat ja otan yhteyttä lääkäriin. En päästä tilannetta pahaksi, vaan haen sopivasti ajoissa apuja.

Opin lisää astmasta

Aiemmin toimin vapaaehtoisena allergia- ja astmayhdistyksessä. Vapaaehtoisena on hyvä, kun voi tehdä sen verran kuin itselle sopii. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät enemmänkin osallistua yhdistystoimintaan. Vertaistuki tekee hyvää ja luennoilla oppii astmasta lisää. Kun olen jäsenenä allergia- ja astmayhdistyksessä, niin saan kotiin Allergia, iho & astma -lehden. Luen sen huolella ja sitten annan tuttavalleni luettavaksi, siinä kun on paljon hyödyllistä asiaa.

Astman kanssa kyllä pärjää

Haluaisin sanoa muille yli 60-vuotiaille, että muista kuunnella itseäsi, ettei astma pääse pahaksi. Seuraa itseäsi ja hengitystä. Jos kerran joka kymmenennellä yli 60-vuotiaalla on astma, niin on aika todennäköistä, että myös sinulla tai tuttavallasi on astma. Kannattaa tarkkailla itseäsi ja vinkata kaverillekin, että tarkkailee, jos astmaoireet alkavatkin. Silloin täytyy olla itse aktiivinen ja ponnekas, että pääsee lääkärin tutkimuksiin ja voidaan selvittää, onko se astmaa. Jos taas astma on jo todettu, niin säännöllinen itsehoito kannattaa muistaa. Mittaamisella voi kontrolloida, ettei vahingossa mene huonoon kuntoon. Astman kanssa kyllä pärjää, kun muistaa pitää huolta itsestään ja astmasta.

Terveisin Anneli 77v