Atooppinen ihottuma

Atooppinen ihottuma (atooppinen ekseema, taiveihottuma) on yksi tavallisimpia ihotauteja.

Aikuisista noin 25–30 prosenttia on jossakin elämän vaiheessa sairastanut atooppista ihottumaa. Tämä tarkoittaa Suomessa reilusti yli miljoonaa ihmistä. Atooppista ihottumaa sairastava ei siis ole oireidensa kanssa yksin.

Taipumus atopiaan on perinnöllistä

Atopia voi ilmetä pelkästään ihottumana, nuhana, silmäoireina tai astmana, mutta hyvin usein se ilmenee näiden yhdistelminä. Atopialla tarkoitetaan taipumusta tuottaa tietynlaisia vasta-aineita (immunoglobuliini E eli IgE) ympäristön tavallisia proteiineja kohtaan. Mitä voimakkaampi atooppinen taipumus, sitä suurempi on riski sairastaa useampaa näistä taudeista. Esimerkiksi vaikeaa atooppista ihottumaa sairastavista hyvin suurella osalla on myös nuha- ja silmäoireita tai astma.

Taipumus atopiaan on perinnöllistä. Karkeasti arvioiden toisen vanhemman ollessa atoopikko on lapsen riski noin 25 prosenttia. Kun molemmat vanhemmat ovat atoopikkoja, on lapsen riski saada atooppisia oireita noin 50 prosenttia.

Oireet

Atooppisen ihottuman keskeinen oire on ihon voimakas, usein yöunta ja päivittäistä elämää haittaava kutina. Atooppiselle ihottumalle on tyypillistä myös ihon kuivuus ja hilseily, punoitus ja ihon rikkoutuminen. Lisäksi iholla on nähtävillä usein kutinasta johtuvia raapimisjälkiä. Pahenemisvaiheissa iholla voi myös näkyä pieniä nesterakkuloita ja se saattaa erittää kudosnestettä.

Kutina

Kutina on yksi niistä oireista, joiden vuoksi atooppinen ihottuma voi heikentää elämänlaatua merkittävästi. Yöunen häiriintymisen myötä elimistön normaali uni-valverytmi häiriintyy, palautuminen normaalista jokapäiväisen elämän rasituksesta huononee ja stressinsietokyky vähenee.

Pitkäaikainen ihottuma voi ohentaa ihottuma-alueiden ihoa, mutta iho voi myös paksuuntua, mikäli siihen kohdistuu jatkuvaa hankausta ja raapimista. Tämä näkyy etenkin taivealueilla. Paksuuntumisesta käytetään joskus termiä ihon jäkälöityminen ja se on yleensä merkki ihottuman kroonistumisesta eli pitkäaikaistumisesta. Ihottumainen ja rikkoutunut iho on suojaton ympäristön taudinaiheuttajia vastaan, ja joskus ihottuma-alueilla esiintyy myös bakteeri-infektioita.

Iän mukana muuttuvat oireet

Atooppinen ihottuma alkaa useimmiten jo lapsuudessa, monesti ennen kouluikää. Uusimmissa tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, että aikuisiällä ensimmäiset iho-oireensa saavia on aiemmin arvioitua enemmän.

Isolla osalla lapsuudessa oireilevista tauti rauhoittuu merkittävästi iän myötä, ja jopa puolet heistä pysyy oireettomana aikuisikänsä. Vaikeampaa taudinkulkua ennustavat ihottuman hyvin varhainen ja äkäinen alku jo vauvaiässä sekä useiden atooppisten sairauksien esiintyminen samalla henkilöllä. Oireiden jatkuminen teini-ikään saakka voi enteillä oireiden jatkumista myöhemmin aikuisiälläkin. Jokainen on kuitenkin yksilö ja taudinkulun ennustaminen on mahdotonta.

Oirekuva muuttuu iän myötä

Atooppiselle ihottumalle on tyypillistä oireiden aaltoilu ja oirekuvan muuttuminen iän myötä. Oireiden esiintyminen vaihtelee suuresti ja käytännössä atooppinen ihottuma voi esiintyä millä ihoalueella tahansa. Taipumus atooppiseen ihottumaan on pysyvä ja kestää läpi koko elämän. Lievimmillään atooppinen ihottuma voi ilmetä vain ihon taipumuksena kuivua talviaikaan.

Vauvaiän atooppisesta ihottumasta on aiemmin käytetty nimitystä maitorupi. Vauvoilla ihottumaa on tyypillisesti etenkin poskissa, päänahassa, vartalolla ja raajoissa. Atooppista ihottumaa sairastavan iho on usein jo vauvaiässä herkkä ja taipuvainen kuivumaan. Vaippa-alue säästyy usein ihottumalta. Vaippa-alueella voi esiintyä ärsytysihottumaa, mutta nykyisten hyvin imukykyisten vaippojen aikakaudella se on harvinaista.

Leikki-iässä ihottumaa esiintyy usein taivealueilla polvi- ja kyynärtaipeissa, ranteissa ja nilkkoissa, mutta sitä voi esiintyä millä tahansa ihoalueella. Taivehakuisesta atooppisesta ihottumasta käytetään usein nimitystä taiveihottuma. Atooppista ihottumaa voi olla myös läiskäisenä ilman selviä taivealueiden oireita, jolloin voidaan puhua nummulaarisesta atooppisesta ihottumasta.

Kouluiässä taiveihottuman lisäksi oireita on usein pakaroiden ja takareisien alueella sekä käsissä ja etenkin talvisin jalkaterissä. Talvisesta jalkateräihottumasta käytetään joskus nimitystä ”atoopikon talvijalka”. Märät ja kosteat, jalkaterien ihoa hautovat sukat ja jalkineet pahentavat tätä oiretta. Kouluikäisen sormissa ja kämmenissä esiintyvää käsi-ihottumaa kutsutaan myös lumipalloihottumaksi.

Murrosiässä atooppinen ihottuma usein vähitellen rauhoittuu. Osalla ihottuma saattaa rauhoittua pysyvästi, toisilla ihottuma saattaa palata nuorella aikuisiällä tai myöhemmin.

Aikuisen atoopikon iho-oireet painottuvat taipeiden lisäksi etenkin kaulan ja niskan, ylävartalon sekä kasvojen, erityisesti silmäluomien, alueelle.

Taudin synty ja kulku

Atooppisen ihottuman syy löytyy ihon rakenteesta ja elimistön oman puolustusjärjestelmän erityispiirteistä. Iho toimii normaalisti tärkeänä rajapintana ja suojamuurina ärsykkeitä vastaan ja toisaalta myös estää veden haihtumista pois elimistöstä. Tästä rajapinnasta käytetään nimitystä ihon läpäisyeste.

Ihoon kohdistuvat ärsykkeet voivat olla kemiallisia (esimerkiksi saippuat tai pesuaineet), fysikaalisia (ihoon kohdistuva hankaus, paine tai raapiminen), allergeenejä (aineita, joita kohtaan elimistö saattaa kehittää yliherkkyysreaktion) tai taudinaiheuttajia (virukset, bakteerit, sienet ja muut pieneliöt).

Atooppista ihottumaa sairastavien ihon läpäisyeste ei toimi normaalisti. Läpäisyesteen läpi päästyään ärsykkeet kohtaavat elimistön puolustusjärjestelmän soluja, jotka aktivoituvat puolustamaan kehoa. Tämä johtaa tulehdusreaktion käynnistymiseen. Käynnistynyt tulehdusreaktio toimii osin haitallisesti elimistöä vastaan ja johtaa ihottumaoireiden syntymiseen. Tulehdusreaktio heikentää entisestään jo valmiiksi puutteellista ihon läpäisyestettä ja noidankehä ihottuman pahenemiselle on valmis.

Atooppisen ihottuman taustalla ajatellaan olevan niin sanottu tyypin 2 tulehdus. Tyypin 2 immuunivaste on kehon puolustuskeino. Kun elimistö havaitsee ulkopuolisia taudinaiheuttajia, se lähettää erityisiä immuunisoluja - tyypin 2 tulehdussoluja - puolustautumaan taudinaiheuttajia vastaan. Atooppisia sairauksia sairastavilla tämä immuunivaste toimii epätarkoituksenmukaisesti. Se voi johtaa atooppisten sairauksien puhkeamiseen ja ylläpitää atooppista ihottumaa.

Atooppisen ihon bakteerikanta (mikrobiomi) on tutkimusten mukaan vähemmän monimuotoinen kuin terveen ihon. Suurella osalla atooppista ihottumaa sairastavista on iholla tervettä ihoa enemmän Staphylococcus aureus -bakteeria sekä ihottuma-alueilla että terveeltä näyttävällä iholla. Bakteerikannan lisääntyminen voi aiheuttaa kutinaa ja siten lisätä raapimista ja ihorikkoja iholla.

Ihon läpäisyesteen kannalta tärkein rakenneproteiini ihossa on filaggriini. Tämän vuoksi ei ole yllättävää, että yleisin atooppiselle ihottumalle altistavin geenivirhe on juuri filaggriinigeenissä. Lisäksi atooppisessa ihottumassa myös ympäristötekijöillä, kuten esimerkiksi ilmastolla, on merkitystä taudin puhkeamisessa.

Pahentavat tekijät

Atooppisen ihottuman luontainen taudinkulku on aaltoileva. Pahenemisvaiheet voivat ilmaantua aivan yllättäen, ja ihottuma lehahtaa nopeasti ilman erityistä ulkoista syytä. Aaltoilevan taudinkulun lisäksi myös erilaiset ympäristötekijät voivat lisätä herkkyyttä atooppisen ihottuman pahenemiseen.

Tyypillinen pahentava ja ihottumaoireelle altistava tekijä on kuiva talvi-ilma. Iho kuivuu enemmän talvella ja voi pahentaa atooppisen ihottuman oireita. Yhdessä vähäisen auringosta saatavan ultraviolettisäteilyn kanssa tämä johtaa siihen, että atooppista ihottumaa sairastaville aika lokakuusta huhtikuuhun on hankalaa.

Valtaosa atooppista ihottumista sairastavista hyötyy auringon UV-säteilystä. UV-säteily paksuntaa ihoa sekä vähentää tulehdusta ja kutinaa ihossa. Kuitenkin pienellä osalla auringon valo tai kuumuuden aiheuttama hikoilu voivat myös pahentaa oireita. Liika UV-säteily aiheuttaa myös terveysriskejä, joten atooppista ihottumaa sairastavan on aina huomioitava sekä oma ihotyyppi että turvallisen auringonoton periaatteet aurinkoa ottaessa.

Hikoilu ärsyttää tulehtunutta ja herkkää ihoa. Pahimmillaan hikoilu voi johtaa siihen, että atoopikko alkaa välttää liikuntaa ja jää näin paitsi liikunnan positiivisista terveysvaikutuksista. Pitkään iholla viipyvä kosteus pahentaa oireita. Saippua ja muut pesuaineet ärsyttävät atoopikon ihoa tavallista herkemmin silloinkin, kun iho on hyvässä kunnossa. Ihottuman pahenemisvaiheessa ärsyttävä vaikutus moninkertaistuu.

Voimakas stressi voi joskus aktivoida ihmisen puolustusjärjestelmässä atooppiselle tulehdukselle altistavia muutoksia ja johtaa ihottuman pahenemiseen. Tämän lisäksi stressaavat tilanteet pahentavat kutina-aistimusta, mikä lisää raapimista ja huonontaa ihon kuntoa.

Osalla siitepölyallergisista ihottuma voi pahentua myös siitepölyaikoina.

Toteaminen ja diagnoosi

Diagnoosi perustuu ensisijaisesti kutisevien iho-oireiden tyypilliseen ulkonäköön ja sijaintiin. Atooppiselle ihottumalle ominaiset pahenemisvaiheet, ihottumaa pahentavat tekijät ja samanaikaiset muut atooppiset taudit (astma tai allergiset silmä- ja nuhaoireet) sekä vanhempien tai sisarusten atooppiset sairaudet ovat tärkeitä esitietoja diagnoosia tehtäessä. Diagnoosia varten ei yleensä tarvita laboratoriokokeita.

Alle vuoden iässä alkavassa vaikeassa atooppisessa ihottumassa selvitetään ja poissuljetaan tarvittaessa iho-oireisten ruoka-aineallergioiden mahdollisuus, mikäli epäillään ihottuman yhteyttä ruoka-aineisiin. Lievässä ihottumassa allergiaselvityksiä ei kuitenkaan tarvita, mikäli ihottuman hoito tepsii oireisiin.

Hoito

Atooppisen ihottuman hoidon kulmakiviä on rasvaus perusvoiteella ja/tai lääkevoiteilla ihon kunnosta riippuen. Voiteiden lisäksi lisähoitona voidaan käyttää valohoitoja ja vaikeissa tautimuodoissa myös sisäisiä lääkehoitoja. Uusina hoitomyuotoina vaikean atooppisen ihottuman hoitoon voidaan käyttää myös biologisia lääkkeitä tai JAK-estäjiä.

Hoitava lääkäri määrittää käytettävän hoidon yksilöllisesti. Lievää ja keskivaikeaa atooppista ihottumaa hoidetaan usein perusterveydenhuollossa. Vaikeaa tautimuotoa tai erityistilanteissa hoito tapahtuu usein erikoissairaanhoidossa.

Atooppisen ihottuman hoito ja ehkäisy:

Päivittäinen pesu haalealla vedellä ja perusvoiteella
Perusvoiteen säännöllinen käyttö 1-2 krt/vrk
- ehkäisee ihottuman uusiutumista
- estää ihon kuivumista
- suojaa ihoa ulkoisilta ärsykkeiltä
- mitä kuivempi iho, sitä rasvaisempi voide
- ”kun löytää itseä miellyttävän voiteen niin sitä tulee käytettyä”
Hoitovoide
- käyttö lääkärin ohjeen mukaisesti
- hoitotauon aikana ylläpitohoito
Ihon suojaus välttämällä ärsytystä ja allergioita aiheuttavia aineita
Taudinkuva on aaltoileva eli iho voi oireilla hyvästäkin hoidosta huolimatta
Stressinhallinta on osa ihosairauden hoitoa
Jos ihottuma oireilee jatkuvasti hyvästä perushoidosta huolimatta niin silloin kannattaa hakeutua lääkärin arvioon.

Lääkevoiteet

Kortikosteroidivoiteet ovat eniten käytetty atooppisen ihottuman hoito. Niitä käytetään useimmiten kuuriluontoisesti ja tarvittaessa niin sanottuna ylläpitohoitona kaksi kertaa viikossa kuurien välillä. Kortikosteroidivoiteita on eri vahvuuksia ja kuurien pituus on yleisimmin 1–4 viikkoa. Hoitava lääkäri määrittää tarvittavan hoidon yksilöllisesti. Kortikosteroidivoiteet ovat lääkärin ohjeen mukaisesti käytettynä turvallisia myös pitkäaikaiskäytössä.

Kalsineuriiniestäjävoiteet takrolimuusi ja pimekrolimuusi ovat vaihtoehtoja kortikosteroidivoiteille. Takrolimuusivoidetta käytetään etenkin keskivaikeassa ja vaikeassa atooppisessa ihottumassa ja pimekrolimuusivoidetta lähinnä lievässä tai keskivaikeassa atooppisessa ihottumassa. Molempia voidaan käyttää huulten ja silmäluomien ihottuman hoidossa. Etuna kortikosteroidivoiteisiin verrattuna on se, että hoitoa voidaan tarvittaessa jatkaa yhtäjaksoisesti pitkäänkin ilman taukoja, mikä helpottaa ylläpitohoitoa.

Kalsineuriiniestäjävoiteiden haittana kortikosteroidivoiteisiin verrattuna on joskus etenkin hoidon aloitukseen liittyvä poltteleva tai kihelmöivä tunne, joka yleensä menee ohi hoidon jatkuessa. Apua poltteluun voi saada ottamalla tulehduskipulääkettä 30-60 min ennen rasvausta. Yleensä kipulääkkeen käyttö muutamana ensimmäisenä päivänä riittää.

Perusvoiteet

Perusvoiteiden tärkein merkitys on lääkevoiteilla saavutetun hoitotuloksen ylläpito ja ihottuman ehkäisy rauhallisessa vaiheessa. Pelkkä perusvoide ei riitä, jos iholla on jo näkyvää ihottumaa tai perusvoide aiheuttaa selvää kirvelyä. Tällöin lääkevoiteen käyttö on tarpeen. Ohuemmat vesipitoisemmat perusvoiteet soveltuvat myös pesuvoiteeksi ihoa ärsyttävän saippuan sijaan, ja niitä voi käyttää myös meikin poistamiseen.

Yleensä iholle jätettävissä tuotteissa (deodorantit, kosmetiikka), kannattaa suosia herkkäihoisille tarkoitettuja mietoja ja hajustamattomia tuotteita. Atooppista ihottumaa sairastavalla on kohonnut riski käsi-ihottumaan ja kädet kannattaa suojata suojakäsineillä aina kosteissa tai likaisissa töissä. Suojakäsineillä suojataan ihoa myös allergeeneiltä esimerkiksi kasviksia käsiteltäessä. Pidempiaikaisessa käytössä suojakäsineiden alla kannattaa käyttää erillisiä puuvillakäsineitä.

Valohoidot

Valohoidossa käytetään erikoislamppuja, joissa hyödynnetään UV-säteilyn atooppista tulehdusta vaimentavaa vaikutusta. Eniten käytetty valohoito atooppisessa ihottumassa on kapeakaista-UVB -valohoito. Tämän lisäksi voidaan käyttää SUP-valohoitoa. Valohoitoa annetaan yleensä 2–4 kertaa viikossa yhteensä 15–20 kerran sarjoissa. Valohoitoja käytetään lähinnä keskivaikean ja vaikean atooppisen ihottuman hoidossa silloin, kun paikallishoidoilla ei saavuteta riittävää tehoa. Kortikosteroidivoiteita voidaan käyttää myös yhtä aikaa valohoidon kanssa.

Yleensä atooppinen ihottuma on rauhallisempi kesäaikana ja luonnonaurinkoa voidaankin varovasti hyödyntää ihottuman hoidossa. Tämä sopii kuitenkin vain ruskettuvalle ihotyypille ja silloinkin tulee pitää mielessä UV-säteilyn lyhyt- ja pitkäaikaisriskit (palaminen, ihosyöpäriskin lisääntyminen, ihon vanheneminen). Iho tulee suojata asianmukaisesti aurinkosuojavoitein. Pienellä osalla (arviolta viidellä prosentilla) atooppista ihottumaa sairastavista UV-säteily voi pahentaa ihottumaoireita.

Muu lääkehoito

Vaikean atooppisen ihottuman hoidossa voidaan joskus tarvita sisäistä pitkäaikaislääkitystä kuten siklosporiinia tai metotreksaattia. Näiden käytön tulee tapahtua ihotautien erikoislääkärin valvonnassa. Vaikean atooppisen ihottuman hoitoon on tullut myös uusia hoitomuotoja. Pistettävä biologinen lääke dubilumabi on ollut käytössä jo useamman vuoden ja uusimpana hoitona vaikeaan atooppiseen ihottumaan on tullut tablettimuotoiset JAK-estäjät.

Vain pieni osa atooppista ihottumaa sairastavista hyötyy antihistamiineista kutinaa vähentävänä lääkkeenä. Yöunta haittaavaan kutinaan paljon käytetyn hydroksitsiini-antihistamiinin teho perustuu sen väsyttävään vaikutukseen. Väsyneenä kutina koetaan vähemmän haittaavaksi. Hydroksitsiini-antihistamiinin käytön tulisi olla lyhytaikaista, eikä se sovi ikääntyneen tai sydänsairaan lääkkeeksi. Uudet väsyttämättömät antihistamiinit ovat turvallisia myös pitkäaikaiskäytössä.

Pahenemisvaiheissa tarvitaan harvoin antibioottihoitoja bakteeritulehduksen oireiden hoitoon tai vähentämään ihottumassa lisääntyvien haitallisten stafylokokkibakteerien kasvua. Mahdollisen antibioottihoidon aloituksen tulee aina perustua lääkärin arvioon. Pahenemisvaiheissa aiemmin paljon käytetyt sisäiset kortikosteroiditablettikuurit eivät pääsääntöisesti enää kuulu atooppisen ihottuman hoitoon.

Ympäristö ja vaatetus

Ihoa vasten sileä vaatetus ja hajusteettomat pesuaineet voivat helpottaa atooppista ihottumaa sairastavan arkea. Ihon hankautumista vaatteisiin voidaan välttää materiaalivalinnoilla. Vaatteissa kannattaa suosia mahdollisimman sileäkuituisia materiaaleja, kuten keinokuitua, silkkiä ja puuvillaa. Vaikka villa aiheuttaa monelle kutinaa, osa atooppista ihottumaa sairastavista voi käyttää merinovillasta valmistettuja villavaatteita. Hankautumista voi välttää myös saumattomilla vaatteilla.

Rasvauksen vuoksi vaatteita pestään normaalia useammin, mikä kannattaa huomioida materiaaleissa. Pesu- ja huuhteluaineiden valinnassa on hyvä huomioida niiden huuhtoutuvuus ja hajusteettomuus, lisäksi niiden liiallista käyttöä kannattaa välttää. Tarvittaessa voi turvautua ylimääräisiin huuhteluihin.

Kodin lämpötilaa säätelemällä voi vaikuttaa hikoiluun ja lämmönsäätelyyn. Sopiva lämpötila oleskelutiloissa on 21-22 astetta ja makuuhuoneissa hieman alhaisempi.

Peseytyminen

Päivittäinen peseytyminen on osa perushoitoa; voidejäämät, kuolleet ihosolukot ja iholla oleva lika sekä bakteerit on hyvä saada pois ärsyttämästä ihoa. Pesuun kannattaa käyttää pelkkää haaleaa vettä, kevyitä perusvoiteita tai tarvittaessa mietoja, happamahkoja (pH 3,5 - 5,5) pesuaineita. Kuuma vesi haihduttaa kosteutta ihon rakenteissa kiihdyttämällä aineenvaihduntaa.

Myös kylpeminen ja saunominen sopivat atooppista ihottumaa sairastavalle. Kylpyveteen voi lisätä öljyä tai merisuolaa, joka sitoo kosteutta ja tasapainottaa bakteerikantaa. Saunassa kosteat ja matalalämpöiset löylyt toimivat parhaiten.

Pesun jälkeen kuivaa iho lempeästi taputtelemalla ja voitele iho perusvoiteella. Voide imeytyy paremmin kosteaan ihoon eikä ärsytä oireilevaa ihoa yhtä paljon kuin kuivalle iholle levitetty voide. Iholle levitetty voide estää myös kosteuden haihtumisen ihon rakenteista pesun jälkeen.

Liikunta

Liikunnan harrastaminen on hyväksi, vaikka se voi tuntua haasteelliselta hikoilun aiheuttaman kutinan vuoksi. Liikunnan aiheuttama hankaus voi ärsyttää atooppista ihoa ja hikoilu aiheuttaa kutinaa ja punoitusta, minkä vuoksi liikuntavaatteiden materiaaliin kannattaa kiinnittää huomiota. Kosteutta iholta siirtävästä materiaalista valmistetut urheiluvaatteet ärsyttävät ihoa vähemmän ja voivat vähentää ihon kutinaa. Lämpimässä ilmassa voi kokeilla pitää shortseja ja hihattomia paitoja, jolloin ihoa on enemmän paljaana ja hiki ei tartu vaatteisiin. Liikuntavaatteet kannattaa pestä huolellisesti harjoituksen jälkeen ilman huuhteluainetta. Liikkumisen jälkeen kannattaa peseytyä ja rasvata iho mahdollisimman pian.

Tärkeää olisi löytää itselle mieluinen liikuntalaji. Liikuntaa voi harrastaa joko sisällä tai ulkona. Myös uinti ja muut vesiliikuntamuodot ovat suositeltavia liikuntalajeja, sillä vedessä olo palauttaa ihon vesipitoisuutta. Klooria sisältävässä altaassa voi uida 1-3 kertaa viikossa, ja muissa uimahalleissa, tai luonnonvedessä vaikka päivittäin.

Riskit ja liitännäissairaudet

Tieto atooppiseen ihottumaan liittyvistä liitännäissairauksista on lisääntynyt viime vuosina. Monet liitännäissairaudet liittyvät atooppisen ihon oireiluun. Hyvällä hoidolla voidaan vähentää esimerkiksi ihorikkoihin liittyvää ihoinfektioiden riskiä ja parantaa unta ihottuman rauhoittuessa ja kutinan vähentyessä.

Atooppista ihottumaa sairastavat saavat terveihoisia huomattavasti helpommin ihon bakteeri- ja virustulehduksia (märkärupi tai herpesviruksen aiheuttamat oireet). Tavalliset syylät ja ontelosyylät ovat myös yleisiä. Atooppista ihottumaa sairastavilla lapsilla on todettu olevan hieman kohonnut riski hengitystieinfektioihin ja välikorvatulehduksiin.

Erityisesti pahenemisvaiheisiin voi liittyä haasteita nukkumisen kanssa. Kutina ja ihon kipu voi häiritä nukahtamista ja herättää raapimaan ihoa myös yöaikaan. Pienen lapsen atooppinen ihottuma voi vaikuttaa lapsen lisäksi myös vanhempien nukkumiseen ja siten vaikeuttaa muun perheen nukkumista.

Viimeisen vuosikymmenen aikana on lisääntyvästi tutkittu myös atooppista ihottumaa psykiatristen sairauksien riskitekijänä. Atooppista ihottumaa sairastavilla on todettu kohonnut riski sairastua masennukseen ja ahdistuneisuuteen. Tutkimusten mukaan atooppinen ihottuma lisää riskiä sairastua myös tarkkaavaisuushäiriöihin (ADHD). Riskin epäillään liittyvän osittain kutinan aiheuttamaan normaalin unirytmin häiriintymiseen ja unen katkonaisuuteen.

Vaikutukset elämänlaatuun

Atooppinen ihottuma on pitkäaikainen krooninen sairaus, jolla voi olla merkittäviä vaikutuksia elämänlaatuun iästä riippumatta. Vaikutukset elämänlaatuun ovat kuitenkin yksilöllisiä kokemuksia. Samankaltaiset oireet voivat vaikuttaa koettuun elämänlaatuun eri tavalla eri henkilöillä ja erilaisissa elämäntilanteissa. Vaikutukset voivat heijastua koko perheen elämään.

Atooppisen ihottuman hoitoon kuluu paljon aikaa. Kutina haittaa yöunta ja lisää päiväaikaista väsymystä ja voi aiheuttaa keskittymisvaikeuksia. Ihosairaus voi johtaa myös välttämiskäyttäytymiseen. Esimerkiksi jos hikoilu lisää kutinaa, jää liikunnan harrastaminen vähäiseksi.

Erityisesti pienten lasten atooppista ihottumaa on tärkeää hoitaa hyvin. Näkyvä ihottuma saattaa jo pikkulapsilla aiheuttaa erilaisuuden kokemuksia ja johtaa sosiaalisten tilanteiden välttämiseen. Erilaisuuden kokeminen myös voi alentaa itsetuntoa ja vaikuttaa haitallisesti minäkuvaan ja sen kehittymiseen.

Hyvällä hoidolla voidaan vähentää elämänlaatuvaikutuksia. Myös vertaisten tuki auttaa jaksamaan elämää pitkäaikaissairauden kanssa ja auttaa ehkäisemään hoitoväsymystä.

Lisätietoa

Sivua päivitetty: 25.4.2024

Atooppinen ihottuma