Seborrooinen ihottuma

Tali-ihottuma eli seborrooinen ihottuma on pitkäkestoinen, tulehduksellinen ihosairaus, jota esiintyy 2–5 prosentilla väestöstä. Se on yleisempi miehillä kuin naisilla. Tali-ihottuma ei tartu eikä aiheudu huonosta hygieniasta.

Ajoittaista päänahan rasvoittumista sekä hilseilyä on jopa joka viidennellä. Ihottuma alkaa tavallisesti murrosiässä kun talirauhasten toiminta on vilkasta, mutta voi puhjeta missä iässä tahansa.

Vastasyntyneiden päänahan karsta voi olla myös yksi seborrooisen ihottuman ilmentymä. Tätä ilmenee noin 40 prosentilla vauvoista. Karsta häipyy yleensä ensimmäisen ikävuoden kuluessa.

Altistavat tekijät 

Tali-ihottuman puhkeamiseen voivat vaikuttaa useat tekijät:

• auringonvalon puute, kuiva ja kylmä ilmasto, talvi
• stressi, väsymys, masennus, syömishäiriöt
• alkoholin liikakäyttö
• voimakas hikoilu, kuumuus ja korkea ilmankosteus
• muut sairaudet, kuten epilepsia, HIV, sydäninfarktin tai halvauksen jälkitila, Parkinsonin tauti ja näiden hoitoon käytetyt lääkkeet
• geneettiset tekijät, esimerkiksi Downin syndrooma

Oireet

Tali-ihottuman oireet ovat ihon punoitus, kutina ja hilseily. Seborrooinen ihottuma esiintyy ihoalueilla, joilla on runsaasti talirauhasia. Iholla normaalioloissakin viihtyvä Malassezia-rasvahiiva pilkkoo talirauhasten eritettä ja hajoamistuotteet ärsyttävät joidenkin ihoa aiheuttaen tulehdusta. Ihoärsytyksestä seuraa ihon kutinaa ja kirvelyä, iho alkaa punoittaa ja hilseillä. Ihottuman syntyyn vaikuttaa mahdollisesti ihon läpäisyesteen heikkous. Tali-ihottuma voi olla laaja-alainen, mutta oireena on yleensä ainoastaan punoitus, kutina ja hilseily. Yleisvointiin seborrooinen ihottuma ei vaikuta.

Taipumus seborrooiseen ihottumaan pysyvä ja ihottuma voi uusiutua. Tavallisesti tali-ihottuma uusii samanlaisena kerta toisensa jälkeen. Yleensä tali-ihottuman oireet häviävät tai ainakin huomattavasti lievenevät kesäkautena ja auringonvalon vaikutuksesta.

Hiuspohjan tali-ihottuman tavallisin oire on rasvainen tai kuiva hilse, joka saattaa olla kiinnittyneenä hiuspohjaan ”kakkuina”. Usein hiuspohja punoittaa, kutisee ja kirvelee. Karvatupentulehduksia saattaa esiintyä hiuspohjassa ja parran alueella. Karvatupentulehdus muistuttaa finniä. Pitkäaikaisissa hiuspohjan ihottumaläiskissä voi ilmetä hiustenlähtöä, mutta seborreaan liittyvänä hiustenlähtö on yleensä ohimenevä ja hiukset kasvavat takaisin, kunhan ihottuma saadaan rauhoitettua.

Ketokonatsoli-, sinkkipyritioni- tai seleenisulfidishampoo on usein tehokas apu hiuspohjan seborrooisen ihottuman hoidossa. Lääkeshampoolla pestään hiuspohja pakkauksen ohjeen mukaan muutaman kerran viikossa. Tähän tarkoitukseen sopivia valmisteita saa apteekista ilman reseptiä.  Lääkeshampoolla voi pestä myös vartalon ihoa, mikäli ihottuma on laaja-alainen. Apteekista saa myös kutinaa lievittävää hydrokortisonilinimenttiä.

Ihottuman ollessa aktiivisena on hyvä välttää hiusten muotoilutuotteita ja hiuksiin jätettäviä kosmeettisia aineita. Hiusten pesu päivittäin pitää hiuspohjan puhtaana talista ja mikrobeista ja estää seborrooisen ihottuman uusiutumista.

Hoito

Tali-ihottuman perushoito on pesu kerran tai kahdesti päivässä vedellä ja nestesaippualla tai muulla pesunesteellä.  Pesu poistaa härskiintyneen talin ja puhdistaa mikrobit iholta. Pesun jälkeen ihoa voi voidella vähärasvaisella perusvoiteella, mikäli iho tuntuu kuivalta. Erityisesti geelimuotoisilla valmisteilla on suotuisia vaikutuksia.

Mikäli pesu ja perusvoide eivät tunnu riittävän hoidoksi, tulehtunutta ihoa voi omatoimisesti hoitaa miedolla hydrokortisonivoiteella, jossa voi olla lisänä antimikrobinen eli bakteereja tappava lääkeaine. Lääkevoidetta käytetään päivittäin noin kahden viikon ajan. Hoidoksi voi myös valita ihon sieni-infektioihin tarkoitetun voiteen. Lääkevoiteen tarkoituksena on rauhoittaa ihotulehdusta, punoitusta, hilseilyä, kirvelyä ja kutinaa.

Myös glyseriinipitoista käsihuuhdetta voi kokeilla seborrooiseen ihottumaan taipuvaisen ihon hoidossa. Huuhdetta hierotaan ihottumaisille ihoalueille, esimerkiksi hiuspohjaan, korvalehtiin ja vartalolle, pesun jälkeen. Käsihuuhde ei sovellu silmien ympärille, herkille ihoalueille eikä limakalvoille. Käsihuuhde desinfioi ihoa ja glyseroli kosteuttaa sitä.

Kun ihottuma on hoidolla saatu rauhoittumaan, päivittäinen pesu ja kevyiden perusvoiteiden käyttö mahdollisesti estää taudin uusiutumista.

Lääkärin vastaanotolle kannattaa hakeutua, jos:

• kutina on voimakkaasti haittaavaa
• ihon hilseily ja tulehdus eivät rauhoitu käsikauppalääkkeillä tai iho märkii
• korvakäytävissä tai -lehdissä on kipua, turvotusta ja punoitusta
• hilseily aiheuttaa näkyvää kaljuuntumista
• ihottuma aiheuttaa suurta psyykkistä kuormitusta

Joskus tali-ihottuman hoidon tehostamiseksi tarvitaan esimerkiksi reseptillä saatavia lääkevoiteita tai sisäinen lääkitys. Esimerkiksi takrolimuusi ja pimekrolimuusi ovat lääkärin reseptillä määräämiä lääkevoiteita, jotka vaimentavat ihon tulehdusreaktiota. Ne eivät sisällä kortisonia eikä niillä ole kortisonin haittoja. Hydrokortisonia tehokkaammat kortisonivoiteet ja -linimentit ovat reseptilääkkeitä.

Lääkäri voi määrätä ihottumaa rauhoittamaan myös apteekissa valmistettavia seosvoiteita, joissa esimerkiksi lääkerikkiä on sekoitettu kortisonin ohella perusvoiteeseen. Vaikea-asteista ja hankalahoitoista tali-ihottumaa voidaan lääkärin harkinnan mukaan hoitaa sisäisellä lääkityksellä, esimerkiksi sieni-ihottuman hoitoon käytettävillä sisäisillä lääkkeillä.

UVB- tai SUP-valohoito

Joskus tali-ihottuman hoitoon tarvitaan valohoitoa. Auringon tai lääketieteellisten valohoitolaitteiden UV-säteily rauhoittaa tali-ihottuman oireita tehokkaasti. UV-säteily vähentää tulehdusreaktiota sekä kutinaa. Valohoito hävittää ärsytystä aiheuttavia mikrobeja iholta. Vaikean ja laaja-alaisen tali-ihottuman hoitona käytetään lääketieteellistä valohoitoa. Lääketieteelliseen valohoitoon hakeudutaan lääkärin lähetteellä. Valohoitolähetteen voi kirjoittaa myös muu kuin ihotautien erikoislääkäri.

Lataa opas: Seborrooinen ihottuma (PDF)

Kuva on linkki opastiedostoon (PDF).