Vitiligo

Vitiligo tunnistetaan valkoläiskistä iholla. Vitiligo ei ole tarttuva tauti ja muutoksia nähdään vain iholla ja karvoituksessa. Se ei vaikuta sisäelimiin tai yleiseen terveyteen. Tilastollisesti osalla vitiligoa sairastavista on valkoläiskien ohella useammin muitakin autoimmuunisairauksia, kuten kilpirauhasen toiminnan häiriöitä tai tyypin 1 diabetes. Suurimmalla osalla ei kuitenkaan ole muita autoimmuunisairauksia

Taudin syytä ei ole vielä kokonaan selvitetty, mutta sen tiedetään olevan monitekijäinen. Myös geneettisillä syillä tiedetään olevan rooli taudin puhkeamisessa. Henkilön oma puolustusjärjestelmä reagoi ihon pigmenttisoluihin (autoimmuunireaktio) ja aiheuttaa näin hiljalleen laajenevia valkoläiskiä eri puolilla ihoa. Vitiligoa esiintyy maailmanlaajuisesti 0,5–2,0 prosenttilla väestöstä. Ensimmäiset oireet ilmaantuvat usein nuoruudessa tai nuoressa aikuisiässä. Useimmilla on esiintynyt vitiligoa myös lähisuvussa.

Oireet

Vitiligo tunnistetaan tarkkarajaisia valkoläiskiä, joita ilmaantuu iholle yleensä symmetrisesti. Taudin mielipaikat ovat ylä- ja alaraajat, kädenselät ja nilkat, keskivartalolla navanseutu ja nännien ympäristö sekä kasvoilla suun ja silmien seutu. Myös hiuspohjassa tai karvoituksessa voi olla vaaleita alueita, joissa karvoitus kasvaa valkoisena. Yleensä läiskät laajenevat ja sulautuvat suuremmiksi hiljalleen. Vain harvoin ne paranevat itsekseen.

Diagnoosi perustuu tyypilliseen ulkonäköön sekä valkoläiskien sijaintiin. Epäselvissä tapauksissa diagnoosi voidaan varmistaa ihokoepalan mikroskooppisilla tutkimuksilla. Koska vitiligoon voi liittyä muita autoimmuunisairauksia, on näiden poissulku lisätutkimuksilla joissakin tapauksissa aiheellista.

Hoito

Varmasti ja hyvin tehoavaa hoitoa ei vitiligoon ole vielä kehitetty. Nykyisten hoitomuotojen ongelmana on yleensä se, että vaste on riittämätön ja lievän vasteen jälkeen valkoläiskät vaalenevat uudestaan hoidon päätyttyä. Mikäli vitiligosta ei aiheudu erityistä haittaa, se voidaan hyvin jättää hoitamatta, mutta iho on tärkeää suojata auringolta, sillä läiskissä ei ole auringolta suojaavaa pigmenttiä. Tämä vaihtoehto sopii useimmille ja heille riittää tieto taudin hyvälaatuisuudesta. Mikäli hoitoihin ryhdytään, on hyvä muistaa, että saavutettu hoitotulos ei useinkaan ole pysyvä. Lisäksi on huomioitava hoitojen mahdolliset haittavaikutukset.

Näkyvimpien ihoalueiden kuten kasvojen valkoläiskät voidaan halutessa peittää sopivalla meikkivoiteella tai itseruskettavien kosmeettisten valmisteiden käytöllä. Läikät erottuvat selvemmin tummaihoisilla. Vaaleaihoisella valkoisia läiskiä tuskin havaitsee talvisaikaan.

Pienialaisiin valkoläiskiin vartalolla ja raajoissa hoitovaihtoehtoina ovat lääkärin ohjaamana paikalliset vahvat kortikosteroidivoiteet 1–2 kuukauden jaksoina. Pitkäaikaishoidossa kortikosteroidivoiteiden käyttö voi johtaa haittavaikutuksiin, kuten ihon ohenemiseen, arpijuosteisiin ja pysyvästi näkyviin verisuoniin. Vaihtoehtona ovat kalsineuriini-estäjävoiteet (takrolimuusi ja pimekrolimuusi) jaksottaisesti tai pitkäaikaisena hoitona. Näiden teho voi tosin vartalolla ja raajoissa jäädä vaatimattomaksi. Kasvojen alueen valkoläiskien hoidossa käytetään ensisijaisesti kalsineuriini-estäjävoiteita jaksottaisesti tai pitkäaikaisena hoitona.

Laaja-alaisemmassa vitiligossa on myös käytetty valohoitoja, esimerkiksi kapeakaista UVB- tai kylpy-PUVA-valohoitoja ihotautilääkärin ohjaamana. Muutamat valohoitojaksot ovat yleensä turvallisia potilaille, mutta jatkuvien ja suurten valohoitomäärien jälkeen voi ilmetä haittavaikutuksina UV-säteilyn aiheuttama ihon vanheneminen ja ihokasvainten suurentunut esiintyvyys. Hoitotulokset näkyvät yleensä siten, että valkoläiskien sisälle ilmestyy pistemäisiä pigmenttiläiskiä jotka myöhemmin sulautuvat yhtenäisiksi alueiksi.

Parhaiten hoitoon reagoivat nuorten vitiligo ja kasvojen läiskät. Raajoissa hoitotulos voi jäädä vaatimattomaksi. 

Auringolta suojautumisessa voi käyttää aurinkosuojavoiteita ja normaalia vaatetusta. Aurinkosuojavaatteet (UV-suojavaatteet) suojaavat ihoa paremmin kuin normaalit vaatteet. Jos aurinkosuojavaatteiden säännönmukainen käyttö on perusteltua sairauden laaja-alaisuuden vuoksi, voi niiden hankintaan saada tukea vammaispalvelulain nojalla. Lain toteuttamisesta vastaa kunnan sosiaalitoimi. Vammaispalvelulain tuet ja palvelut eivät ole sidoksissa hakijan tuloihin ja varallisuuteen.

Kodin ikkunoiden suojakalvotus voi olla vaihtoehtona tilanteessa, jossa ikkunoista tuleva auringonvalo estää normaalin asumisen kotona. Suojakalvot myönnetään vammaispalvelulain nojalla asunnon muutostöinä. Suojakalvojen myöntäminen perustuu aina yksilöllisen tilanteen arviointiin. Myös auton ikkunoihin voidaan asentaa suojakalvot, jos auton käyttö on auringonvalon vuoksi hankalaa. Lisätietoja saa oman kunnan vammaispalveluyksiköstä tai vammaispalvelusta vastaavalta työntekijältä.

Myös Allergia-, iho- ja astmaliitosta saa neuvoa vammaispalvelulain tuista ja palveluista.

Lataa miniopas: Vitiligo (PDF)