Adalmiia, palovamma 2024

Elämä palovamman kanssa – uusi arki 

Kaksi vuotta sitten minulta paloi noin 20 % kehostani. Sain palovammoja yläkehooni, mutta onneksi jaloissa ja päänahassa iho säilyi ehjänä ja niistä pystyttiin ottamaan ihosiirtoja. Vaikka tilanne kuulostaa vakavalta, niin yllättävän vähän se vaikuttaa arkeeni tänä päivänä. 

Palovammasta toipuminen vaati kuitenkin kaksi ihosiirtoleikkausta ja painevaatteiden käyttöä. Painepaita, -käsine ja -päähine olivat osa elämääni ensimmäisen vuoden ajan ja sen jälkeen käytin vielä painepäähinettä lähes toisen vuoden. Painevaatteet olivat kuumia ja epämukavia, mutta tiedän, että ne auttoivat ihon ja arpien paranemisessa. Myönnän, että oli helpotus, kun pääsin niistä eroon. 

Sairaalahoito ja kivun hallinta 

Olin onnettomuuden jälkeen sairaalassa kuukauden, se oli raskasta aikaa. Sain hoitoa Jorvin palovammaosastolla, jossa minua hoidettiin teho-osastolla ja myöhemmin vuodeosastolla.  

Palovamman jälkeinen kipu on jotain, mitä en koskaan unohda. En halua pelotella, mutta kipu oli niin hirveää, etten halua vähätellä sitä. Onneksi kipulääkitys auttoi silloin, ja vuoteen en ole enää tuntenut kipua. Jo sairaalassa kivut saatiin pääosin hallintaan, mikä oli suuri helpotus. 

Olen todella kiitollinen saamastani hoidosta, ja terveydenhuollon ammattilaiset kohtelivat minua tosi hienosti koko prosessin ajan. 

Kohtaamiset tuntemattomien kanssa 

Läheiseni ovat olleet kannustavia koko toipumisprosessin ajan, mutta tuntemattomien reaktiot ovat välillä herättäneet kysymyksiä. Esimerkiksi uimahallissa joku kysyi, mitä minulla on, ja kuntosalilla toinen luuli, että minuun oli osunut pallo. Jotkut ovat jopa epäilleet, että minulla on syöpä. 

En ole kuitenkaan kohdannut ilkeilyä tai haukkumista. Itse en pidä siitä, että minulta kysytään suoraan, miksi ihoni on tällainen, mutta en myöskään menetä yöuniani sen takia. 

Lapset eivät yleensä kysele mitään. Uimakoulussa oppilaat tietenkin näkevät minut uimapuvussa, mutta he eivät reagoi mitenkään. Se on yllättänyt, sillä luulisi, että juuri lapset kyselisivät. 

Liikunnan ohjaus ja paluu arkeen 

Työskentelen liikuntaneuvojana, ja asiakkaat ottavat minut vastaan ihmisenä, eivät palovamman kokeneena. Toiset saattavat olla uteliaita ja haluavat tietää, mistä vammassa on kyse, mutta suurin osa näkee minut ennen kaikkea omana itsenäni.  

Kasvoihini jääneet arvet ovat osa minua, ja ajattelen, että ne voisivat olla paljon rajumman näköiset. Ne tulevat vielä haalistumaan ajan myötä. 

Vaikka 20 % palovamma vie tehohoitoon, minulle olisi voinut käydä paljon huonommin. Kolme kuukautta palovamman jälkeen palasin voimistelujoukkueeseeni, eikä kukaan sanonut palovammastani mitään. Tavallaan on hyvä, että suomalaiset ovat varautuneita eivätkä utelevia.  

Uuteen työharjoitteluun mennessäni kerroin suoraan, että minulla on palovamma, sillä käytin vielä silloin painevaatteita. Ymmärrän, että ihmiset saattavat olla kiinnostuneita, mutta välillä raja huomioimisen ja tungettelun välillä on veteen piirretty viiva. 

Itsevarmuus ja itsetunto säilyivät 

En enää ajattele, että palovammani näkyvät, sillä siitä on tullut itselleni niin arkipäiväistä. Olen melko itsevarma, eikä itsetuntoni ole koskaan romahtanut palovamman takia. Toivon kuitenkin, että ihmiset muistaisivat, että olen paljon muutakin kuin erityinen ihoni. Vaikka uteliaisuus on ymmärrettävää, olisi tärkeää huomioida, millä sanoilla ja missä tilanteessa kysyy.  

Ihmisen iho ei kerro hänen persoonastaan, ja toivon, ettei kukaan jättäisi tutustumatta minuun tai kehenkään muuhun vain ulkonäön perusteella. Jokaisen iho on arvokas juuri sellaisena kuin se on. Se on ihorauhaa. 

Olisi mielenkiintoista joskus keskustella toisen palovamman kokeneen kanssa, vaikka en olekaan vielä törmännyt kehenkään samanlaiseen. Olen kyllä lukenut palovammatarinoita lehdistä.  

Älä tuomitse ulkonäön perusteella 

Yksi asia, jonka toivon ihmisten muistavan, on tämä: älä tuomitse ihmistä hänen ihonsa perusteella. Et voi nähdä pelkästä ulkonäöstä, millainen persoona tai luonne ihmisellä on. Et myöskään tiedä, onko hän hyvä ystävä tai kaveri. Älä siis ahda ketään valmiisiin bokseihin.  

En ole uhri tai vain palovamma, olen paljon muutakin kuin ihoni. Toivon, että ihmiset tutustuisivat minuun ihmisenä – palovamma on vain pieni osa minua, ei koko totuus. 

Terveisin Adalmiia