Kaapo, atooppinen ihottuma 2023

Olen sairastanut atooppista ihottumaa pienestä asti.

Ihorauhan rikkomisesta minulla on vain muutamia ikäviä kokemuksia. Kun kävin ala-astetta, koulussa puhuttiin pölypunkeista ja vieressäni istunut luokkakaveri otti selvästi lisää etäisyyttä minuun. Hän sanoi, että minun pölypunkkini eivät varmasti tartu häneen.

Avasin suuni oppitunnin jälkeen ja asiaa käsiteltiin meidän ja opettajan kesken. Uskon, että uskalsin lähestyä opettajaa siksi, että hän oli niin mukava. Tein selväksi, että luokkakaverini tulkinta meni väärin, sillä olen sairastanut atooppista ihottumaa koko elämäni ajan. Tilanne selvisi, vaikka ei se silloin hauskaa ollut. Halusin jo tuolloin, että minua kohdellaan samalla tavalla kuin kaikkia muitakin.

Kun ajattelen vanhempia, toivon, että he sanovat lapsilleen ja opettajat vastaavasti oppilailleen, että on tärkeää antaa ihmisten olla rauhassa, jolleivat he itse korosta ominaisuuksiaan. Jos lapsi tarvitsee erityisjärjestelyjä, hän ja vanhemmat tuovat sen itse esille.

Äidilläni on atopia samoin kuin isällänikin, joten se on vähän sukuvika. Sairauteni on aina näkynyt ulospäin punoituksena silmissä ja kuivina käsinä, mutten ole ikinä halunnut peitellä asiaa enkä ole koskaan hävennyt ihoani. Pienessä piirissä, kaverien kesken, atopialleni on jopa naurettu yhdessä. Olen joskus pelannut korttia niin, että olen laittanut kortteja sormieni halkeamiin.

Ehkä suhtautumiseni johtuu siitä, että atopiastani ei ole koskaan tehty negatiivista eikä positiivista asiaa, vaan se on hyväksytty osana elämää, eikä sitä ole lähdetty hyysäämään. Atopiaani on hoidettu niin hyvin kuin on pystytty ja minimoitu haitat.

Hoitoneuvoja on kyllä vuosien varrella tullut. Kerran joku kertoi, että serkkutytön atopia loppui murrosikään ajatellen, että minunkin loppuisi. Ihmeellisiä parannuskeinoja ei enää oikeasti jaksa kuunnella, koska eivät ne toimi ja silloin lopetan keskustelun kertomalla, että tunnen sairauteni. Voin jutella jonkun tuntemattoman kanssa atopiastani, jos huomaan, että kysyjä ei tunne sairautta.

Ai, minkä vinkin haluaisin antaa atoopikoille atopia-aiheisia keskusteluja varten?

Kannattaa miettiä, nostaako atopian vahingossa itse esiin, vaikkei haluaisi puhua siitä. Ja jos joku muu haluaa puhua atopiasta, voi ystävällisesti ja rehellisesti kertoa, millainen olo itselle tulee, kun sairaus nostetaan parrasvaloihin. Keskustelemalla asiasta selviää parhaiten. Toki haluaisin, ettei minulla olisi atopiaa, mutta se on vähän turha toive. Ei tämä todennäköisesti tule ikinä lähtemään, vaikka atopiani on paremmassa kunnossa kuin koskaan biologisten lääkkeiden ansiosta. Saan biologista lääkettä, joka on vähentänyt kutinaa todella paljon, joten en raavi ihoani ja se voi paremmin.

Terveisin Kaapo