Susanna ja Aino, atooppinen ihottuma 2024

Atooppinen ihottuma arjessamme – perheen yhteinen matka 

Meidän perheessämme atopia kulkee sukupolvien mukana. Pahimmin se kuitenkin näkyy Ainolla, jolla ihottuma on levinnyt päästä varpaisiin. Erityisesti kasvojen alue on herättänyt huomiota ulkopuolisissa, mikä on tuonut mukanaan paljon kysymyksiä ja kommentteja. Atopian kanssa eläminen vaatii jatkuvaa hoitoa ja paljon kärsivällisyyttä, mutta toimiva arki sen kanssa on kuitenkin mahdollista. 

Ihottuma herättää tunteita ja kommentteja 

Kaupan kassalla käydessäni viereisestä jonosta kuului kerran kommentti: "etkö rasvaa lapsen ihoa?". Totta kai rasvaan, se on jokapäiväistä! Sanoin, että Ainolla on atooppinen ihottuma, mutta silti tuntui pahalta, kun ihmiset tekevät omia oletuksia.  

Olen myös saanut paljon vinkkejä, että kannattaisi jättää pois tiettyjä ruoka-aineita, ikään kuin se ratkaisisi ongelman. Aino itse huomasi esimerkiksi kananmunan aiheuttavan kutinaa, mutta jokaisen ruoka-aineen pois jättäminen ei ole ratkaisu. 

Päiväkodissa onneksi on suhtauduttu ihottumaan upeasti. Kun Ainoa rasvataan, hoitajat ovat selittäneet muille lapsille ystävällisesti, mistä on kyse. He ovat auttaneet lapsia käsittelemään asiaa. Tämä tekee Ainon arjesta helpompaa. 

Lääkärin kyseenalaistaminen ja äidin huoli 

Ulkopuolisten kommentit, kuten "onpa hurjan näköinen", satuttavat aina. Mutta erityisesti lääkärikäynnit ovat välillä olleet raskaita. Äitinä tuntuu tosi kurjalta, kun lääkärikin kyseenalaistaa hoidetaanko lapsen ihoa kunnolla. 

Teen kaikkeni Ainon ihon eteen, ja onneksi olemme saaneet myös toisenlaista palautetta. Iho- ja allergiasairaalassa olen saanut kuulla, kuinka hyvin olen hoitanut Ainon ihoa. Tuntuu valtavan hyvältä, kun joku näkee ja ymmärtää, miten paljon aikaa ja vaivaa hoitoon käytetään. Iho on ainutlaatuinen, ja siitä täytyy pitää huolta. 

Työyhteisön tuki 

Oma työyhteisöni on ollut iso tuki tässä kaikessa. He eivät voi käsittää, miten paljon aikaa ihon hoitaminen vie, mutta tsemppaavat aina. Se on ihana tunne, ja esimerkiksi Ihorauha-kuvauksiin lähtöön sain paljon kannustusta ja tukea. 

Olen kiitollinen, että ympärilläni on ihmisiä, jotka haluavat ymmärtävät tilanteen, vaikkeivat itse olekaan kokeneet samaa. 

Ihorauhaa myös lapsille 

Mielestäni ihorauha kuuluu kaikille, myös pienille lapsille. Kun aikuinen hyväksyy jokaisen sellaisena kuin on, se siirtyy lapsiinkin. Olisi tärkeää, että myös ihosairaat lapset saisivat kasvaa rauhassa ilman jatkuvaa huomion kohteena olemista. 

Muille vanhemmille ja aikuisille haluan lähettää viestin: jos ei ole selkeää tarvetta ottaa asiaa esiin, lapsen ihottumaa ei tarvitse kommentoida. Jos haluaa sanoa jotain, voi sanoa jotain mukavaa, kuten "onpa suloinen lapsi". Se tekee maailmasta vähän pehmeämmän paikan.

Uinti osana atopia-arkea 

Käymme usein uimassa, aiemmin kävimme ohjatussa perheuinnissa. Siellä vetäjälläkin oli atooppinen ihottuma. Hän kannusti meitä käymään uinnissa, ja korosti hyvän pesun ja rasvauksen tärkeyttä uinnin jälkeen. 

Aino on kuin kotonaan vedessä, ja on kiva nähdä, että uimisesta voi tulla myös osa ihonhoitoa. Uinti pehmittää ihoa ja sen jälkeen rasva imeytyy hyvin. Kotona suihkussa käydessä teemme voidepesuja, sekin helpottaa ihon hoitoa. 

Hyväksytään jokainen sellaisena kuin on 

Lopulta tärkeintä on hyväksyä jokainen sellaisena kuin on. Atopia on osa meidän perhettämme, mutta se ei määritä meitä. Jokainen ansaitsee kasvaa rauhassa omassa ihossaan, ilman ulkopuolisia paineita tai arvostelua. 

Aino on suloinen ja ainutlaatuinen juuri sellaisena kuin hän on, ja niin pitäisi jokaisen lapsen saada kokea itsensä. 

Terveisin Susanna, Ainon äiti