Heinät kukkivat keskivertokesän tapaan parin heikon vuoden jälkeen

Kaakkois-Suomen heinien siitepölykausi oli varsin tavanomainen niin siitepölyn kokonaismäärän kuin kuuden runsaspölyisen päivän suhteen. Heinäkuukin palasi heinäpölyisimmäksi kuukaudeksi kahden viime vuoden kesäkuulle painottuneiden kukintakausien jälkeen.

Toukokuu pysytteli pitkään koleana ja ensimmäiset heinien siitepölyt havaittiin Imatran mittauspisteellä 10.6., pari viikkoa tavallista myöhemmin. Myöhäisen alun jälkeen kukinta voimistui nopeasti huippuunsa juhannukselta alkaneen hellejakson myötä. Kesäkuun lopulla siitepölyä mitattiin runsaita määriä kolmena päivänä peräkkäin, enimmillään 26.6., jolloin vuorokauden keskipitoisuus oli 69 siitepölyhiukkasta ilmakuutiossa. Vastaavia määriä on kaakossa havaittu viimeksi viisi vuotta sitten. Kesä-heinäkuun taitteessa sää viileni ja epävakaistui. Siitepölyä oli edelleen ilmassa lähes päivittäin, mutta sateet laskivat pitoisuuksia. Poutaisempina päivinä siitepölyn määrä kuitenkin nousi ajoittain runsaaksi aina 18.7. saakka.

Heinäkuun lopulla kukinta alkoi hiipua ja elokuun alussa siitepölyn määrä oli laskenut kohtalaisesta vähäiseksi. Elokuun puolivälissä useimpien heinien kukinta on ohi, mutta järviruo’on ja kastikoiden siitepölyä voi olla ilmassa vähäisiä määriä syyskuun alkuun saakka.

Siitepölykautta jatkaa kukintansa heinäkuun viimeisellä kolmanneksella aloittanut pujo. Pujopölyä on ollut ilmassa lähes päivittäin,  mutta runsaaksi määrä ei ole vielä noussut kertaakaan.

(Teksti jatkuu kuvan jälkeen.)

Kuva: Juha Jantunen Useimpien heinien kukinta on ohi. Järviruo´on kukinta jatkuu vielä elokuussa.

Heinäkasvit ovat kaikki allergeeneja

Imatralla sijaitseva Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin mittauspiste kuuluu koko maan kattavaan siitepölyjen seurantaverkkoon, jonka toiminnasta ja tiedotuksesta vastaa Turun yliopiston Aerobiologian yksikkö. Suomessa on kaikkiaan yhdeksän keräyspaikkakuntaa Helsingistä Utsjoelle.

Siitepölynäytteet otetaan jatkuvatoimisilla keräimillä, joilla voidaan määrittää ilman hiukkaspitoisuus tunnin tarkkuudella. Heinien siitepölypitoisuus luokitellaan asteikoilla matala (<10), kohtalainen (10-30) tai suuri (>30). Matalassa pitoisuudessa vain herkimmät allergikot oireilevat ja suuressa useimmat heinäallergikot saavat oireita.

Heinäallergia on tavallisin siitepölyallergia Euroopassa, mutta Suomessa koivut ovat heiniä tärkeämpiä allergiakasveja. Suomessa kasvaa noin 150 heinälajia, joista oireilee noin joka viides siitepölyallergikoista. Heinäallergia on yleisallergiaa eli suomalainen heinäallergikko reagoi yleisesti myös eteläisempiin heinälajeihin. Suomessa voimakkaimpia allergeeneja on timotein siitepölyssä, jota käytetään potilaita testattaessa perusheinäallergeenina.

Tiina Vitikainen

Etelä Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti