Joskus ihottuma ottaa vallan

Haluaisin vain elää normaalia elämää, ajattelee moni kutisevan ihonsa yöllä rikki raapinut. Väsyneenä voi olla vaikea löytää elämästä yhtään hyvää asiaa, mutta mahdollista se on vaikeastakin atooppisesta ihottumasta huolimatta.

Atooppinen ihottuma on melko yleinen ja lievänä hallittavissa oleva ihosairaus, mutta pahimmillaan se on elämän kuormitustekijä, joka ei pysy kurissa edes ihoa rasvaamalla. Tätä ulkopuoliset eivät aina ymmärrä.

Raskaimpana koetaan usein ihon kutina ja punoitus. Psykologi Hanna-Maria Mäkelän mukaan ihmistä kuormittaa etenkin se, mikä näkyy ulospäin mutta mitä ei itse pysty hallitsemaan.

Työkaverit tai muut ihmiset eivät välttämättä aavista tai tiedä, millaista elämä atooppisen ihottuman kanssa oikeasti on. Moni on hyvä työssään, vaikka heräilee yöllä hermoja raastavaan tunteeseen kuin muurahaiset hiipisivät pitkin kutisevaa ihoa.

Olenko yhtä kuin atopia?

Sairaudesta voi tulla liiankin iso osa identiteettiä. Myös itsetunto joutuu koetukselle.

Lapsena sairastuneet kokevat atopian ehkä luontevammin vain yhdeksi osaksi omaa identiteettiään. Aikuisena tai nuoruusiässä sairauden puhkeaminen on psykologi Hanna-Maria Mäkelän mukaan usein isompi kriisi, koska jo hoitorutiinien opettelu vaatii totuttelua ja ulkonäköpaineet vaivaavat.

Myös ihmisen temperamenttipiirteet ja persoonallisuus ovat yhteydessä siihen, miten hän suhtautuu vastoinkäymisiin.

Mäkelä sanoo, että lisäksi vanhempien suhtautuminen vaikuttaa siihen, miten ison roolin sairaus lapsen elämässä saa. Jos vanhemmat kokevat tilanteen raskaaksi, taakka voi siirtyä huomaamatta myös lapselle.

Sairauteen sopeutumista voi helpottaa se, että pienikin lapsi saa itse kokeilla rasvaamista perusvoiteilla. Purkkeihin voi kiinnittää tarroja, ja ihonhoito voi näin olla leikinomaista.

Aikuinen voi sen sijaan tietoisesti yrittää etsiä elämästä asioita, joihin voi itse vaikuttaa. Jos ei voi harrastaa hikiliikuntaa, voi ehkä oppia nauttimaan luonnossa kävelystä.

Tällainen resilienssi eli selviytymiskykyinen henkilö pitää itseään enemmän selviytyjänä kuin uhrina. Hän myös auttaa toisia ja osaa ottaa vastaan vertaistukea.

Ammattiavun hakemista ei myöskään pidä arkailla. Hanna-Maria Mäkelän mukaan esimerkiksi kognitiivisesta psykoterapiasta voi joskus olla apua.

teksti Vuokko Maria Nummi

Huomaa minut -video ja kampanjasivu