Päättymässä olevaa siitepölykautta leimasivat erikoiset säät. Alkukevään koleudessa lepän kukinta venähti huhtikuun puoliväliin ja oli 2000-luvun heikoimpia. Ennätyslämmin toukokuu puolestaan tiivisti myöhässä alkaneen koivun kukinnan pariin viikkoon. Heinäkausi jäi keskikesän kuivuudessa ja kuumuudessa vähäpölyiseksi.
Heinäkuun helteissä aloitti myös kukintansa paahteisiin oloihin paremmin sopeutunut pujo. Sen kukinta eteni tavalliseen tahtiin heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin. Siitepölykauden huippupäivät osuivat vasta elokuun toiselle viikolle. Runsaspölyisiä päiviä kertyi keskivertokesän verran, joskin huippupitoisuudet jäivät kahden edelliskesän tapaan mataliksi.
Elokuun lopulla pujon siitepölyä on ilmassa enää satunnaisesti, mutta pujoallergisten piina voi vielä pitkittyä. Elo-syyskuun aikana Suomeen voi kaakkoisten ilmavirtausten mukana kantautua vähäisiä määriä marunatuoksukin siitepölyä, joka voi aiheuttaa varsinkin pujoallergisille oireita.
Joka kolmas siitepölyallerginen reagoi pujoon
Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin mittauspiste Imatrankoskella kuuluu koko maan kattavaan siitepölyjen seurantaverkkoon, jonka toiminnasta ja tiedotuksesta vastaa Turun yliopiston Aerobiologian yksikkö. Suomessa on kaikkiaan yhdeksän keräyspaikkakuntaa Helsingistä Utsjoelle.
Siitepölynäytteet otetaan jatkuvatoimisilla keräimillä, joilla määritetään jokaisen vuorokauden keskipitoisuus. Pujon siitepölypitoisuus luokitellaan asteikoilla matala (<10), kohtalainen (10-30) tai suuri (>30). Matalassa pitoisuudessa vain herkimmät allergikot oireilevat ja suuressa useimmat pujoallergikot saavat oireita. Pujo on paikallinen allergiahaitta, sillä kasvustojen lähellä siitepölypitoisuudet ovat huomattavasti suurempia kuin seurannan kattotasolta mitatut arvot.
Asutuksen tuntumassa viihtyvä pujo on Euroopan yleisin marunalaji ja siten suvun merkittävin allergiakasvi. Ihotesteissä noin joka kolmas siitepölylle allerginen reagoi pujoon. Marunoiden allergeenit muistuttavat toisiaan, joten ristiallergia on yleistä. Monet pujoallergikot voivat saada oireita myös päivänkakkaran ja voikukkien siitepölystä.
Siitepölytiedotteissa pujon pitoisuudet ovat yleensä pieniä, sillä siitepöly leviää heikosti ylempiin ilmakerroksiin. Eniten pujon siitepölyä on ilmassa aamulla ja aamupäivällä kasvustojen tuntumassa. Pujojen niittäminen ja kitkentä pihapiiristä ennen kukintakautta vähentää siten tehokkaasti allergisen oireilua.
Tiina Vitikainen
Etelä Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti
Syyskuussa pujon siitepölykausi on ohi ja kaksipistepirkko kiipeilee ruskettuneiden kukintojen seassa. Kuva: Juha Jantunen