Siitepölyallergisten oirekausi päättyi leppoisasti – pujon siitepölyä erityisen vähän

Siitepölyallergisten pahimmat ajat osuivat alkukevääseen, kun lepät kukkivat innokkaammin kuin vuosiin. Myös koivuissa oli lämpimän edelliskesän jäljiltä paljon norkkoja, mutta niistä irtosi siitepölyä vain puolet keskivertovuoden määrästä. Heinien kukinnan torppasi poikkeuksellisen viileä heinäkuu, ja heinäpölyä mitattiin vain kolmannes keskivertokesän lukemista.

Allergiakauden päättänyt pujo ehti kukkaan noin viikon myöhässä. Pujon siitepölyä oli ilmassa runsaasti vain kukinnan huippupäivänä 28.7., jolloin mitattiin 40 siitepölyhiukkasta ilmakuutiossa. Se on Kaakkois-Suomen matalimpia lukuja 2000-luvulla.

Elokuun loppuun jatkunutta pujokautta leimasi rikkonaisuus. Siitepölyä ei useina päivinä havaittu mittauspisteessä lainkaan. Tavallisena kesänä pujopölyä on ilmassa päivittäin lähes kolme viikkoa, tänä vuonna yhtenäistä jaksoa ei ollut viikkoakaan. Kesä olikin heikoimpien pujokesien joukossa, sillä kauden päätyttyä siitepölyä oli mitattu vain puolet tavanomaisesta.

Syyskuun aurinkoisina päivinä maan kaakkoisosiin saattaa vielä kaukokulkeutua tuoksukkien siitepölyä. Varsinkin pujoallergisille oireita aiheuttavaa siitepölyä ei vielä elokuun aikana ollut kantautunut Imatran keräimeen.

(Teksti jatkuu kuvan jälkeen).

Syyskuussa pujon siitepölykausi on ohi ja kaksipistepirkko kiipeilee ruskettuneiden kukintojen seassa. Kuva: Juha Jantunen
 

Joka kolmas siitepölyallerginen reagoi pujoon

Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin mittauspiste Imatrankoskella kuuluu koko maan kattavaan siitepölyjen seurantaverkkoon, jonka toiminnasta ja tiedotuksesta vastaa Turun yliopiston Aerobiologian yksikkö. Suomessa on kaikkiaan yhdeksän keräyspaikkakuntaa Helsingistä Utsjoelle.

Siitepölynäytteet otetaan jatkuvatoimisilla keräimillä, joilla määritetään jokaisen vuorokauden keskipitoisuus. Pujon siitepölypitoisuus luokitellaan asteikoilla matala (<10), kohtalainen (10-30) tai suuri (>30). Matalassa pitoisuudessa vain herkimmät allergikot oireilevat ja suuressa useimmat pujoallergikot saavat oireita. Pujo on paikallinen allergiahaitta, sillä kasvustojen lähellä siitepölypitoisuudet ovat huomattavasti suurempia kuin seurannan kattotasolta mitatut arvot.

Asutuksen tuntumassa viihtyvä pujo on Euroopan yleisin marunalaji ja siten suvun merkittävin allergiakasvi. Ihotesteissä noin joka kolmas siitepölylle allerginen reagoi pujoon. Marunoiden allergeenit muistuttavat toisiaan, joten ristiallergia on yleistä. Monet pujoallergikot voivat saada oireita myös päivänkakkaran ja voikukkien siitepölystä.

Siitepölytiedotteissa pujon pitoisuudet ovat yleensä pieniä, sillä siitepöly leviää heikosti ylempiin ilmakerroksiin. Eniten pujon siitepölyä on ilmassa aamulla ja aamupäivällä kasvustojen tuntumassa. Pujojen niittäminen ja kitkentä pihapiiristä ennen kukintakautta vähentää siten tehokkaasti allergisen oireilua.

Tiina Vitikainen

Etelä Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti