Ajatuksia hajusteyliherkkyydestä ja monikemikaaliyliherkkyydestä syksyllä 2015

Tweet

Olen Kari Hännikäinen, 59-vuotias ammatillinen opettaja Tampereelta. Olen kärsinyt hajusteista ja kemikaaleista tiedostamatta asiaa jo yli kolmekymmentä vuotta. Osan tuoksuista koin epämiellyttävinä ja hakeuduin pois paikoista, joissa niitä esiintyi. Varsinaisia oireita en tuolloin vielä saanut. Sen olin kantapään kautta oppinut, että pölyisissä paikoissa ollessani käytin hengityssuojainta, koska pölyistä sain oireita, kuten limakalvojen turpoamista suun ja nielun alueella.

Käänne asioihin tapahtui 2000-luvun puolivälissä, jolloin työpaikkaani remontoitiin. Muutaman kerran osuin huomaamatta rakenteiden purkamisesta syntyneeseen pölyyn ja sitten alkoi tapahtua. Oireilu voimistui ja nopeutui, alle 10 minuutissa olin aivan turta ja poissa tästä maailmasta. Tapahtui myös niin, että aloin reagoida yhä voimakkaammin tuoksuille ja ennen kaikkea myös sellaisille kemikaaleille, joita en edes haistanut.

Alkoi selviytymiskeinojen etsintä. Harrastukset karsiutuivat rajusti, ei enää teatterikäyntejä, ei sulkapalloa, kun pukuhuoneisiin ei voinut enää mennä. Vesijuoksu ja muu veteen liittyvä loppui, kun vesi liuottaa muiden käyttäjien rasvoja, haju- ja partavesiä niin, että ne lilluvat veden pinnalla juuri siinä nenän edessä. Julkisissa kulkuneuvoissa kulkeminen tyrehtyi, pahimmillaan pääsin jossakin aamubussissa yhden pysäkinvälin, kun oli pakko nousta ulos elpymään. Löysin potilasyhdistyksen, joka oli paneutunut asiaan. Sieltä sain apua ja erityisesti tietoa suojaimista, joiden avulla pystyi selviytymään vaikkapa kaupassakäynnistä.

Pirkanmaan Allergia- ja Astmayhdistys perusti Tuoksuyliherkkien kerhon muistaakseni lokakuussa 2010 ja se oli paikka, josta sai vertaistukea läheltä kotia. Vertaistuki tässä vaivassa on ensiarvoisen tärkeää, että huomaa olevan muitakin samasta vaivasta kärsiviä. Lisäksi sieltä saa selviytymisvinkkejä. Alkuun luulin olevani ainoa maailmassa, jolla on tällainen ongelma, kun lääkärit olivat asian kanssa huuli pyöreänä, eivätkä osanneet neuvoa mitenkään. En myöskään saanut apua oireiluuni.

Nyt olen saanut yhteyksiä sellaisiin tahoihin, jotka osaavat auttaa. Työnantajani hankki minulle tehokkaan hengityssuojaimen, jonka kanssa pärjään hyvin. Onneksi sitä ei tarvitse käyttää montaa kertaa vuodessa. Ihmiset, joiden kanssa olen tekemisissä, ottavat huomioon ongelmani ja haluan kiittää heitä siitä.

Olen kaksi vuotta sitten löytänyt kokeilun kautta lääkkeen, joka on tuonut suuren kohennuksen elämänlaatuuni. Tämän ansiosta voin nykyisin liikkua esim. bussilla ilman suojaimien käyttämistä. Teatteria en ole uskaltanut kokeilla ja vieläkin poistun, kun lähelle tulee henkilö, joka on uinut tuoksuissa. On myös sisäilmaongelmaisia tiloja, joissa en pysty olemaan.

Olemme kuitenkin kaikki erilaisia ja jos joku saa avun jostakin, välttämättä se ei sovi toisille. Tämä valitettavasti menee kantapään kautta kokeiluna, joku voi jopa pahentaa tilannetta lisää. Pahinta on, että lääkäri, joka ei ymmärrä tätä vaivaa, liian helposti määrittelee sen psyykkiseksi. Helppo ratkaisu, joka pilaa monen ihmisen elämän pahimmillaan lopullisesti. Astmalääkäri on jopa kehottanut "siedättymään" oireita aiheuttaville tekijöille! Tämä on huonoin kaikista neuvoista, välttäminen on todettu parhaiten toimivaksi. Tämä ei ole allergiaa, vaan yliherkkyyttä liikaa saaduista myrkyistä.

Vuodenvaihteessa astui voimaan diagnoosinumero R68.81, jonka tarkoitus on tilastollisesti kartoittaa ympäristöyliherkkien määrää. Numero ei auta sairastunutta itseään millään tavoin. Joillekin voi olla jopa haitaksi tämän diagnoosin saaminen.

Ilmeisesti monet suomalaiset asiantuntijat eivät osaa (tai halua) lukea englannin kielellä tuotettuja, tuoreita tutkimuksia, joissa fyysinen muutos näytetään toteen. Suomessa, suomen kielellä tehtyjä tutkimuksia ei ole eikä varmasti rahoiteta. Näin saadaan ongelmat ”lakaistua maton alle” pois silmistä ja luonnollinen poistuma hoitaa asiat kuntoon, kun kärsivät ihmiset häviävät kokonaan. Kenties tässä kuitenkin käy kuten lasten astmassa, jossa vanhempia syyllistettiin vielä 50 vuotta sitten, että ne ensimmäiset uhrataan ja vähätellään ilmiötä. Tunnustetaan asia sitten joskus muutaman kymmenen vuoden kuluttua, ehkä. Sairaat rakennukset sisäilmaongelmineen ovat tämän päivän ongelma, mutta niihin puututaan vain räikeimmissä tapauksissa.

Kari Hännikäinen

Allergia- ja astmaliiton Tuoksutonta viikkoa vietetään 26.10. - 1.11.2015.
Lue lisää: tuoksutonviikko.fi
#tuoksuyliherkkyys #tuoksuton # tuoksutonviikko #tuoksutkoliikaa