Voimia allergiaperheen elämään

Tweet

Allergiaperheen vanhemman elämä on pahimmillaan selviytymistä päivästä toiseen toivon ja epätoivon välimaastossa. Monen valvotun yön jälkeen, uuden pimeistä pimeimmän yön loputtomilta tuntuvat ylösnousut ja kipeän tai kutisevan lapsen jatkuva lohduttaminen saattaa tuntua vaikealta, jopa mahdottomalta. Olenko huono vanhempi, kun en enää jaksa ja väsyn?

Allergioiden monimuotoisuus tekee niiden tutkimisesta ja tulkinnasta vaikeaa. Epätietoisuus lapsen oireista, niiden kestosta ja sopivan hoitomuodon löytyminen voi viedä ikuisuudelta tuntuvan ajan väsyneen vanhemman mielestä. Kuka kuulee hädän ja huolen, kertoo, että tästä vielä selvitään? Mieluiten koko perhe yhdessä. Vaikeasti oireilevien allergialasten vanhemmat elävät pahimmillaan useamman vuoden katkonaisten ja lyhyiden yöunien varassa. Siinä hetkessä tuntuu kaukaiselta lupaus siitä, että jonain päivänä vielä kaikki saavat nukkua ja elämä helpottaa. Mutta niin onneksi käy.

Perjantai-illan kävelylenkillä miehen ja koiran kanssa mietin elämänsä ensimmäisessä discossa olevia lapsiamme. Heitä, joiden kanssa valvoimme monta vuotta allergioiden vuoksi. Suolioireitaan kipuitkulla ja pitkillä ripulijaksoilla oireillutta kuopusta, jota kannoimme yöt ja päivät huolesta ja univajeesta lopen uupuneina. Esikoista, jonka lukuisat astman vaikeat pahenemisvaiheet ja siedätyshoito pitivät meidät huolesta valppaana yöt ja päivät. Aikaa, jolloin elämää hallitsivat monenlaiset rajoitukset ja pohjattomalta tuntuva huoli. Aikaa siitä, että allergiat ja astma saatiin meidän perheessämme hyvään tasapainoon, on kulunut vasta noin vuoden verran, mutta silti tuo rankka ajanjakso tuntuu tällä hetkellä kovin kaukaiselta.

Ensimmäisessä discossa lapsemme saavat syödä samoja herkkuja kuin kaverit, ilman rajoituksia! Vain allergiaperheen vanhemmat voivat ymmärtää, miten merkityksellisiä tällaiset asiat voivat olla sekä lapsille että vanhemmille. Ei tarvitse olla erilainen kuin muut, ei tarvitse kantaa huolta vahinkoaltistuksista ja valvoa niiden aiheuttamien oireiden kanssa kipeää lasta lohduttaen, ei tarvitse pakata lapselle omia eväitä mukaan. Toisille itsestäänselvyys, toisille vain kaukainen, ehkä jopa mahdottomalta tuntuva haave.

Perheemme selvisi rankasta ajanjaksosta yhdessä, vaikka elämässä tapahtui monia muitakin suuria asioita samanaikaisesti. Jälkikäteen ajateltuna yksi tärkeimmistä voimavaroistamme oli hyvä hoitosuhde lääkärin kanssa. Tulimme kuulluiksi ja kohdatuiksi, huolemme otettiin todesta ja saimme apua. Toinen tärkeä voimavaramme oli usko parempaan tulevaisuuteen. Arjen runnoessa ja näyttäessä karuinta puoltaan, oman väsymyksen ja jatkuvan huolen sävyttäessä sitä, haaveilimme mieheni kanssa juuri tällaisesta tavallisesta perjantai-illasta ja uskoimme, että tämä allergia-aika kaikessa rankkuudessaan on kuitenkin vain yksi vaihe elämässä.

Vaikka rankassa elämäntilanteessa ei näe välttämättä muuta kuin pimeyttä, meillä kaikilla on voimavaroja, joita emme aina itse edes tiedosta. Mitkä ovat sinun ja perheenne voimavarat rankan elämänvaiheen keskellä? Onko sinulla luotettavia ystäviä, joille voit puhua, hyvä hoitosuhde lastasi hoitavaan tahoon, auttavat isovanhemmat, oma aika, liikunta, luonto vai joku ihan muu?

Jaksamista sinulle juuri siihen pimeimpään hetkeen, kun kaikki tuntuu ylitsepääsemättömän rankalta. Yksin ei tarvitse jaksaa, puhu rohkeasti omasta jaksamisestasi. Pyydä apua. Sillä tavoin tulin itse kuulluksi, kohdatuksi ja autetuksi monelta eri taholta. Toivon samaa Sinulle <3.

Terhi Värri