Allergioiden tuomaa kuormaa ja palautumista

Tweet

Istun toimistolla, teen töitä ja harjoittelussa oleva opiskelija istuu vieressäni. Nälkä alkaa ilmoittaa olemassaolostaan ja nappaan pähkinäpussin sivupöydältä. Kaadan pähkinöitä suuhuni suoraan pussista ja samalla ajattelen, että tuo opiskelija varmasti hiukan ihmettelee toimintaani. Tapa tulee kuitenkin itselläni jo niin selkärangasta, etten aina enää edes tajua sen olevan jotenkin outo ja poikkeuksellinen tapa syödä pähkinöitä. Normaalisti en avaa toimintani taustalla olevia syitä, mutta koska vietämme opiskelijan kanssa päivät tiiviisti yhdessä, päätän tällä kertaa toimia toisin. 

Esikoiseni on ollut moniallerginen syntymästään lähtien ja pähkinät kuuluvat maidon ja tattarin ohella ehdottomasti vältettäviin ruoka-aineisiin. Nämä ruoka-aineet aiheuttavat lapselleni anafylaksian, eli äkillisen ja vakavan allergisen yleisreaktion, joka vaatii välitöntä hoitoa. Eläminen anafylaksiatasoisten allergioiden kanssa on ollut pelottavaa. Se on ollut hyvin stressaavaa ja jatkuva varuillaan ja valppaana oleminen on viikkojen, kuukausien ja vuosien aikana pitänyt kehoni stressireaktion aktiivisena. 

Kaikki aistini ovat herkistyneet havaitsemaan mahdollisia uhkatilanteita lapselleni – jäätelöä syövä taapero sisäleikkipuistossa, pähkinäjäämät muutoin sopivassa jälkiruoassa tai eväshetkeä viettävä perhe junan leikkivaunussa. Lapseni allergiat eivät onneksi ole ilmavälitteisiä, mutta käsien kautta allergeenijäämiä siirtyy helposti paikasta toiseen ja muruset leviävät nekin helposti. 

Lapseni allergiat selvisivät vähitellen ja totuin tarkkailemaan syötyjä ruokia, kokeilemaan uusia, lopettamaan jo testattuja sekä tutkimaan oireita ja niiden yhteyksiä ruokaan. Selvittelin, tutkin, ihmettelin, hoivasin, tuuditin ja rauhoittelin öisin itkevää lasta. Diettasin, imetin, kokkasin, pakastin ja tein monenmoisia temppuja ruokapöydässä, jotta sain kipuilevan taaperon syömään. Ilman jatkuvasti aktiivista stressireaktiota en luultavasti olisi tähän kaikkeen kyennyt. Sympaattinen hermostoni toimi siis juuri siten, kun sen kuuluikin – se teki minusta hetkellisesti supersankarin, jotta selvisin allergioiden aiheuttamasta erikoistilanteesta ehjin nahoin. Mutta erikoistilanteet eivät voi jatkua loputtomasti ilman maksettavaksi kasaantuvaa veroa. Pitkäkestoinen kuormitus, mitä allergiat perheessä lähes poikkeuksetta aiheuttaa, ajaa ihmisen helposti ylikuormitustilaan, joka voi näkyä mm. uneen liittyvinä haasteina, itkuisuutena tai muistin ongelmina.

Ylikuormitustilaa ei ole helppo havaita, koska keho on viisas ja se pyrkii jatkuvasti sopeuttamaan toimintojaan tasapainon saavuttamiseksi - riippumatta siitä, onko se terveydelle hyväksi vai ei. Kroonisesta stressitilanteesta tulee uusi normaali ja silloin emme välttämättä huomaa, milloin kehon stressireaktiot eivät enää palvele toimintakykyämme. Näin minullekin kävi. Ihmettelin omaa toimintaani, käyttäytymistäni ja tunteitani (ja yhtä usein niiden puuttumista). Olin jatkuvasti väsynyt, ahdistunut ja pelokas. Arkeni sujui automaattiohjauksella ja minulla oli paha olla. Minua auttanut stressireaktio olikin nyt kääntynyt minua vastaan. 

Ymmärsin, että jotain täytyy nyt tehdä ja että kaipaan arkeeni iloa ja mielihyvää tuovia asioita. Olin aluksi aivan hukassa, koska niin monta vuotta olin mennyt lasten ja allergioiden ehdoilla. Vähitellen aloin löytää itseä kiinnostavia asioita ja lisäsin niitä arkeeni. Elämä alkoi tuntua uudella tavalla mielekkäältä ja silti ihmettelin, että miksi olen edelleen väsynyt ja minulla on paha olla. Olin huomaamattani mennyt ääripäästä toiseen – iloa, mielihyvää, innostumista ja mielenkiintoisia asioita oli kyllä, mutta minulta puuttui edelleen yksi oleellinen palikka arjesta – rentoutuminen ja palautuminen. 

Mielekkäiden asioiden tekeminen palauttaa kyllä voimavaroja ja niitä ehdottomasti tarvitaan, mutta kehon näkökulmasta nämä kivat jutut pitävät helposti saman hermoston osan aktiivisena, joka vastaa stressireaktion käynnistymisestä ja ylläpitämisestä. Siksi tarvitaan myös sellaista tekemistä, joka aktivoi rentoutumisreaktiosta vastaavaa parasympaattista hermostoa. Rentoutumisreaktion myötä muisti ja tarkkaavaisuus paranee, olosta tulee keskittyneempi ja rauhallisempi ja luottamus tulee huolestuneisuuden ja ahdistuneisuuden tilalle. 

Nyt, kun allergiataipaleen alkamisesta on kohta 10 vuotta, osaan jo aika hyvin huolehtia tekemisen ja levon tasapainottamisesta. Kun allergioiden suhteen kuormaa on enemmän, lisään samassa suhteessa palauttavia asioita arkeeni – jooga, metsäkävelyt, takkatulen tuijottaminen tai kirjan lukeminen ovat minun keinojani. Mitä tahansa sinun keinot ovat, pidä huoli, että näitä hetkiä on arjessasi riittävästi! 

 
Allergialapsen äiti, 
Hanna-Kaisa Mäkynen
@hyvanolonhelminauha