Me ihmiset olemme erilaisia siinä, mitä jaksamme ja mikä tuntuu liialliselta. Lähes jokaiseen lapsiperhearkeen varmasti mahtuu jonkinlaista perusväsymystä, koska lapsiperhe-elämä itsessäänkin jatkuvine keskeytyksineen ja vaiheineen osaa välillä olla enemmän tai vähemmän uuvuttavaa.
Vaikka meidän perheessämme olemme välttäneet kuukausien koliikin, sairaalajaksot ja muut isomman luokan allergiavastoinkäymiset, olen tässä lasteni viiden vuoden allergiataipaleen aikana huomannut, että perusväsymyksen lisäksi on monenlaista muutakin:
- Se mitä-ihmettä-teen-väsymys, kun esikoisen äitinä kuuntelee vauvan kipuitkua eikä tiedä, mikä on.
- Se turtunut loppuisiko-tämä-jo-väsymys, kun heijaa sitteriä tieskuinkamonetta tuntia, koska vain siinä vauva on hiljaa.
- Se ihanko-totta-väsymys, joka iskee neuvolalääkärin jälkeen, kun lääkäri on todennut klassisen ”vauvat nyt vain huutavat.”
- Se helpottunut väsymys, kun allergiadiagnoosi vihdoin saadaan ja huuto toimivalla imetysruokavaliolla helpottaa.
- Se eksynyt väsymys, kun harhailee kaupassa eikä vielä ihan tiedä, mitä sieltä voi ostaa.
- Se taasko-tätä-väsymys, kun tieskuinkamonetta kertaa selittää sukulaisille ja tutuille allergioista.
- Se ihanko-oikeasti-taas-väsymys, kun huomaa kuopuksessa samaa oireilua kuin esikoisessa.
- Se taas-tässä-mennään-väsymys, kun harhailee kaupassa ja luulee tietävänsä tällä kertaa täsmälleen, mitä sieltä ei kannata ostaa.
- Se varmaan-toistan-itseäni-väsymys, kun tieskuinkamonetta kertaa selittää sukulaisille ja tutuille myös kuopuksen allergioista.
- Se mikä-nyt-taas-väsymys, kun allerginen oireilu jatkuu pahiksien löytymisestä huolimatta.
- Se miten-paljon-vielä-pitää-karsia-väsymys, kun epäsopivien lista pitenee.
- Se huolestunut kasvukäyrältäputoamisväsymys
- Se altistetaan-nyt-taas-epäusko-väsymys
- Se pettynyt ei-se-vieläkään-sopinut-väsymys
- Se ihanko-oikeasti-taas-tuli-vahinkoaltistus-päiväkodissa-kiukkuväsymys
- Se lomamatkoja koskeva väsymys, kun pitää etukäteen miettiä ja ennakoida eväät, selvittää mahdolliset ravintolat ja pahimmassa tapauksessa vääntää ravintolahenkilökunnan kanssa, saako lapsi sittenkään sopivaa ruokaa vai ei.
- Se kerääntynyt väsymys, joka iskee, kun vihdoin on rauhallista, ruokavaliot kunnossa ja kaikki voivat hyvin.
Toisaalta monenlaiset väsymykset voivat tuoda pintaan monenlaisia oivalluksia ja ilon hetkiä:
- ”Onpa ihanaa, kun hän ymmärsi!”
- ”Ehkä tänään oli jo hiukan helpompaa!”
- ”Osaanpas sittenkin valmistaa ruokaa ilman sitä-sun-tätä!”
- ”Tämä ainesosa taitaakin oikeasti sopia!”
- ”Voi, mikä ihana uutuustuote – ja meille sopiva!”
- ”Tiedän, mitä teen!”
- ”Selvisimmepä taas tästäkin!”
- ”Iloitsen vanhemmuudesta, vaikka onkin raskasta!”
- ”Taidan osata omien kokemusteni kautta olla tueksi ja avuksi toiselle!”
Olen myös oppinut, että samalla tavalla kuin lasten monenlaiset kehitysvaiheet tulevat ja menevät, tulee toisinaan aamuja, jolloin saan juoda aamukahvini rauhassa ja kuumana. Ja samalla tavalla tulee myös päiviä, jolloin ei väsytä. ”Tämäkin menee ohi” on toimiva motto minun allergia-arjessani.
Sari
ruoka-allergisten lasten äiti