Olen sairastanut astmaa noin kolme vuotta. Kolme vuotta sitten sairastuin keuhkokuumeeseen ja asia oli lääkäreiden mukaan varma, ja siitä alkoi testit kohti diagnoosia. Taustalla minulla oli poskiontelotulehduskierre, joka päättyi FESS-operaatioon. Kierrevuosina astmatestejä ei tehty, allergiatestit kylläkin. Keuhkolääkärit olivatkin sitä mieltä, että astma teki tuloaan ja ns. räjähti keuhkokuumeena.
Astmani käyttäytyy eri tavalla eri aikoina. Viileät, kylmät ilmat ovat pahimpia. Pakkasaamuina päästessäni ulko-ovesta tunnen kuinka hengitykseni hankaloituu. Avaavaa lääkettä alkaa kulua.
Mennyt kesä oli ihanan kuuma, oli helppo hengittää. Kenties minun pitäisi asua etelässä, näin on moni todennut.
Mitä tulee ilmanlaatuun, tämän vuoden syksynä olen alkanut herkistymään ulkona. Ilmeisesti syksyllä oli ilmassa kaikenlaista, nyt kuitenkin on ensimmäinen oireiluvuoteni. Kurkkuni alkaa oireilla ulkoilmaan päästyäni. Myös tuoksuille olen alkanut herkistymään, ulkoilmassakin. Sään tuomat vaikeudet yhdistettynä ohikulkevan hajuveteen/tupakansavuun, siinäpä vasta yhdistelmä...
Olisihan se ihana, kun tulisi kunnon talvi, luminen pakkaskeleineen. Mutta ei, en toivo lumista, satumaista talvikeliä. Haluan voida hengittää ja toivon avaavaa lääkettä kuluvan mahdollisimman vähän, mieluiten ei ollenkaan.
Harkitsen vakavasti hengitysilman lämmittimen hankkimista. En haluaisi kylmyyden vuoksi jättää lenkkeilyä enkä luonnosta nauttimista! Haluan nauttia luonnostamme muulloinkin, kuin kesäkuumalla!
Lopuksi haluan lähettää voimia kaikille astmaatikoille. Nähdään Allergia-, iho- ja astmaliittomme vertaisryhmissä, vertaistuessa on voimaa!
Katri, somelähettiläs