Johanna juoksee taas

Tweet

Johanna oli parikymppisenä menossa allergiatesteihin siedätyshoidon aloittamiseksi. Takana oli homekoulu, pölyinen työ, stressaava elämäntilanne sekä todella kuuma ja siitepölyinen kesä.  

Hänellä oli jatkuvasti flunssia. Rauta-arvotkin olivat varmaan huonot. Urheilullisen nuoren epäiltiin olevan allerginen. 

”Söin antihistamiinia ja antibiootteja ja niiskutin”, hän muistelee. 

Lääkärissä odottikin yllätys. Allergioiden sijaan Johannalla todettiin astma ja hän sai siihen lääkkeet. 

Lääkäri tosin sanoin, että jos tilanne on hyvä, lääkkeitä ei tavi ottaa. 

  

”En ollut kovin hoitomyönteinen”  

Johanna oli sitä mieltä, että elämää pitää elää, eikä sairaudet saa sitä hidastaa. Kun pahimmat oireet saatiin hallintaan, hän jatkoi liikunnallista elämäntapaansa ja jätti lääkkeet ottamatta. 

”En oikeastaan ollut kovin hoitomyönteinen, en halunnut sitoutua lääkkeisiin enkä myöntää astmaa sairaudeksi”, hän sanoo. 

Johanna piti kunnostaan hyvää huolta ja liikkui paljon. Päivittäisillä juoksulenkeillä jäi taakse useita kilometrejä. Näin hän tuli toimeen astman kanssa ilman lääkkeitä lähes parikymmentä vuotta. 

  

Sängyn pohjalta verkkovertaistreffeille 

Mutta astma ei ollut jättänyt Johannaa, vaikka hän halusi unohtaa sen. Oireet palasivat, kun hän oli nelikymppinen. Viime keväänä hän sairastui kuumeeseen ja keuhkoputkentulehdukseen, astman oireet palasivat. Rauta-arvotkin olivat huonot. Kunto romahti niin huonoksi, ettei hän jaksanut lähteä lääkäriin. 

”Jouduin soittamaan ambulanssin, että pääsin hoitoon”. Johannalla todettiin astman pahenemisvaihe, johon hän sai lääkityksen. Parinkymmenen vuoden aikana astman hoito oli muuttunut ja lääkkeet vaihtuneet. 

”Osallistuin ensimmäisille Allergia-, iho- ja astmaliiton järjestämille verkkovertaistreffeilleni sängyn pohjalta, enkä jaksanut montaa sanaa sanoa, kunhan kuuntelin”, hän toteaa. 

Lääkärin ohjeiden ja vertaistuen turvin hän myöntyi ottamaan astmalääkkeet säännöllisesti ja nousi sängyn pohjalta. Nyt hän juoksee taas päivittäin kolmen kilometrin lenkkinsä ja on aloittanut uuden ammatin opiskelut.  

Teksti: Maija Krappe