Kestävä kehitys ja toivo

Tweet

Kestävää kehitystä edistetään meillä ehkä pienin askelin, mutta katse horisontissa. Puhutaanko uhkakuvien sijaan toivosta? 

Kun aloitin kestävän kehityksen opintoihin kuuluvan kartoitus- ja kehityshankkeen Allergia-, iho- ja astmaliitossa, odotukset eivät olleet suuret. Järjestöissä töitä paiskitaan usein suurella sydämellä, mutta pienin resurssein. Henkilöstön kestävän kehityksen asenteita ja toimintamalleja kartoittaessa oletus suuresta sydämestä osoittautui oikeaksi. Lisäksi oli ilo huomata, että ajattelevilla ihmisillä on huikea kyky tehdä vastuullisia valintoja työn arjessa. 

Kun sosiaalinen kestävyys liittyy organisaation ydintoimintaan, terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä eriarvoisuuden vähentäminen näkyy työntekijöiden päivittäisissä valinnoissa. Esimerkiksi kurssitoiminnassa, jäsenpalveluissa ja neuvonnassa panostetaan inhimillisiin kohtaamisiin ja asiantuntijatietoon. Tämän lisäksi liikkumisessa, kilpailutuksissa ja hankinnoissa pohditaan myös ympäristökysymyksiä ja taloudellista kestävyyttä.

Kestävän kehityksen eri osa-alueet – yhteisenä päämääränä turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet 

Uhkakuvista systeemiajatteluun

Laajemmassa mittakaavassa kestävän kehityksen globaalit haasteet ja uhkakuvat tuntuvat joskus ylivoimaisilta ymmärtää ja mahdottomilta ratkaista. Esimerkiksi luontokatoon, ilmastonmuutokseen ja lisääntyvään eriarvoisuuteen liittyvät ilmiöt voidaan piirtää tyhjälle paperille kehäksi, jossa yksi kriisi johtaa toiseen ja toinen kolmanteen. Vaikkei viheliäisiin ongelmiin löydy täydellisiä ratkaisuja, systeemiajattelu avaa uusia näkökulmia.

Systeemiajattelussa puhutaan järjestelmistä ja kytkennöistä. Rohkeudesta tarkastella asioita uudella tavalla. Jos järjestelmä estää meitä turvaamasta hyvää elämää tuleville sukupolville, muuttakaamme järjestelmää. Juuri näin; monissa järjestöissä vaikutetaan rohkeasti päättäjiin ja poliittiseen päätöksentekoon, jotta julkiset järjestelmät toimisivat nykyistä kestävämmin. 

Entä kytkentöjen logiikka? Jos esimerkiksi koronapandemian jäljiltä pelkäämme viruksia, pitäisikö lasten leikkipaikkaan tuoda desinfioitava tekonurmi, vai olisiko parempi vahvistaa lasten immuunijärjestelmää monipuolisella mikrobiympäristöllä? Tätäkin järjestöissä edistetään – ainakin meillä. Luontoterveyden tiimillä asiasta löytyy vastaansanomatonta tutkimustietoa.

Kuka tahansa voi kokeilla systeemiajattelua. Se ei ole sidoksissa tehtäväkuvaan tai organisaation kokoon. Pienikin näkökulman muutos on hyvä alku, vaikka oman työn lainalaisuuksien tai oman - tutun ja turvallisen - ammattitaidon kyseenalaistaminen ei ole helppoa. 

Rohkeus tarkastella vakiintuneita toimintamalleja voi joko tehostaa vanhaa tekemistä tai luoda siihen uusia painopisteitä. Jos vaikkapa painotuotteen tilauksessa hinta on ratkaiseva kriteeri, asetetaan toiseksi kriteeriksi hiilineutraalius. Näin luodaan yrityksille painetta hiilineutraalien tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen. Lähinnä omasta aktiivisuudesta on kiinni, miten toive esitetään alihankkijoille. Onko se vain trendin sanelema pakollinen lisälause tarjouspyynnössä vai painokas henkilökohtainen vaatimus.

Kolme toivon merkkiä

EAPN-Fin on köyhyyden vastainen verkosto, jonka tapaamisessa hiljattain puhuttiin järjestöjen roolista kestävän kehityksen edistäjinä. Puheenvuoroja leimasi yhteiskunnallinen huoli eriarvoisuuden lisääntymisestä. Moni tuntui kokevan, että poliittinen päätöksentekomme on ristiriidassa esimerkiksi yhdenvertaisuuslain kanssa. Toisaalta esiin nousi myös järjestöjen rooli toivon ylläpitäjänä (lue tapaamisesta lisää).

Julkisten rakenteiden pettäessä moni kokee jäävänsä yksin. Myös Allergia-, iho- ja astmaliittoon yhteydessä oleville ihmisille on äärimmäisen tärkeää tulla kuulluksi. Liiton asiantuntijat kertovat turhautumisesta ja hädästä, jota koetaan, kun perinteiset tukirakenteet eivät enää kanna, esimerkiksi sairastumisen tai muun elämänmuutoksen seurauksena.

Toivon luominen on kaunis ajatus. Edellytys toivolle lienee kyky hahmottaa mahdollisuuksia ja selviytymiskeinoja esimerkiksi juuri sille kohderyhmälle, joka sairauden takia kamppailee selviytymisen äärirajoilla. 

Siksi toivon etulinjassa kulkevat nähdäkseni vahvan arvopohjan ja ammattitaidon omaavat järjestötyöntekijät. Toivon sanansaattajat, joilla on paitsi ruohonjuuritason kokemus ongelmista, myös osaamista ja voimavaroja inhimillisen hädän lievittämiseen ja selviytymiskeinojen kartoittamiseen. 

Toisen toivon merkin liitän edelliseen: rohkeus ja kyky uudistua, vaikkapa systeemiajattelun keinoin. Kyky hahmottaa omaan ydintyöhön ja laajempaan toimintakenttään liittyvät rakenteet ja ajatusmallit, niiden keskinäiset suhteet. Millaisin kytkennöin esimerkiksi terveyttä ja hyvinvointia voitaisiin edistää (myös taloudellisesti) kestävällä tavalla? 

Kolmantena toivon merkkinä pidän rohkeaa verkostoitumista, josta EAPN-Fin on vain yksi esimerkki. Oman brändin ja edunvalvonnan takaa systeemiajattelija tunnistaa kenties omien askelten kanssa samaan suuntaan kulkevan rintaman. Kytkennät eri järjestelmien ja ajatusmallien välillä. Siinä rintamassa edelläkävijältäkään ei vaadita kohtuutonta panosta, vaan ratkaisukeskeistä näkökulmaa ja rohkeutta osoittaa kädellä menosuuntaa, avata suunsa: ”Täällä ollaan, tuonne halutaan. Löytyykö matkakavereita?” 

Perinteisen järjestötyön kentällä Allergiatunnus® on mielestäni yksi esimerkki ennakkoluulottomasta verkostoitumisesta. Työ alkoi aikanaan siitä, että tunnistimme oman kohderyhmämme tarpeet ja vastasimme niihin uudella tavalla, yhteistyössä yritysten ja riippumattomien tutkimusorganisaatioiden kanssa. Samalla Allergiatunnus on luonut pohjaa organisaatiomme taloudelliselle kestävyydelle ja vaikuttamistyölle.

Kyky erottaa haasteiden keskeltä mahdollisuuksia voi todellakin olla näkökulmakysymys. Yhteen hiileen voidaan puhaltaa nuotion vastakkaisista suunnistakin. Se joka keskittyy uhkiin, pelkää kenties hallitsematonta tulipaloa. Se, joka näkee mahdollisuudet, varmistaa puhaltaessaan, että liekit suovat optimaalisen määrän lämpöä ja valoa kaikkiin suuntiin. 

Mia Krause
Kirjoittaja opiskelee kestävän kehityksen johtamista Suomen Ympäristöopisto SYKLIssä ja suorittaa opintoihin liittyvän kartoitus- ja kehityshankkeen AIA-liitossa. Tämä Sitran artikkeli avasi vuosia sitten kirjoittajan innostuksen systeemiajatteluun.