Allergiaperheen elämää

Tweet

Allergiaperheen lapsi syntyi aikaisemmin kuin oli tarkoitus. Tällä ei ole mitään tekemistä allergioiden kanssa, mutta se toi mukavasti lisäväriä elämään jo hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa. Alussa lapsi kärsi vatsavaivoista, kahden kuukauden iässä hän kärsi ummetuksesta ja neljän kuukauden iässä hän oli allergisoitunut ohralle, sillä ummetuksen hoitoon käytetty mallasuute oli valmistettu siitä.

Ensimmäisen ikävuoden aikana lapsi oli allergisoitunut myös vehnälle, maidolle, kananmunalle, soijalle, kalalle ja lähes kaikille muillekin peruselintarvikkeille. Lisäksi hän oli yliherkkä myös monille muille ei-niin-peruselintarvikkeille, eräille makeutus- ja lisäaineille sekä joillekin lääkeaineille. Lisäksi lapsi kärsi edelleen laiskasta suolistosta, mutta kaikeksi onneksi hän ei ollut allerginen luumulle, jolla vaivaa hoidettiin.

Arjen täyttivät ruoka-aineiden kierrätys ja siedätys

Lisätietoa löytyi netistä. Allergiaperheen äidille aiheutti huolta se, että sopivaa kalsium-lisäravinnevalmistetta ei tuntunut löytyvän. Lisäksi muiden lasten ruoka-aineallergiat tuntuivat väistyvän paljon nopeammin. Isä surffasi netissä vähemmän ja oli muutenkin rauhallisempi. Äiti arvosti tätä maalaisjärkeä, vaikka joskus huonompana hetkenään kutsui samaa ominaisuutta vastuuttomaksi flegmaattisuudeksi.

Kun perhe matkusti lyhyelle matkalle, he pakkasivat mukaan vaippojen ja vaatteiden lisäksi vitamiinit, maitohappotipat, ummetuslääkkeen, allergialääkkeitä, särkylääkkeitä, erilaisia lapselle sopivia ruokia ja peräruiskeita mahdollisen katastrofi-ummetuksen varalle.  Elämä oli paljon helpompaa kotona kuin matkoilla. Matkoille kannatti aina pakata koko lääkevarasto ja kylmälaukku täyteen erilaisia allergiaperheen lapsen juomaksi ja ruoaksi sopivia tuotteita. Aina oli helpointa matkustaa omalla autolla ja vielä helpompaa oli, jos käytössä oli iso auto. Jos matkusti lentokoneella, matkalaukkuun pakatut nestepakkaukset kannatti eristää niistä tavaroista, joiden ei toivonut kastuvan maidon korvikkeesta.

Allergiaperheen äiti väsyi

Aluksi valvominen ja jatkuvat yöheräilyt väsyttivät. Sitten niihin turtui ja elämä muuttui harmaaksi. Äiti oppi, että lapsen kanssa leikkiessä voi hieman torkahdella, kun muistaa nojata seinään. Lisäksi pinnasänkyyn nojaten voi ottaa ihan mukavat nokoset.

Äidillä ei ole juurikaan muistikuvia allergialapsen ensimmäisestä vuodesta. Onneksi lapsen elämää on dokumentoitu valokuviin ja videoihin sekä allergialääkärin lausuntoihin. Myös ravintopäiväkirja kertoisi tarinaa ensimmäisestä vuodesta: mitä meni sisään, millaisen reaktion se aiheutti ja mitä tuli ulos, jos vain allergiaperheen äiti muistaisi, minne dokumentit varastoi. Valokuviin ja videoille on tallentunut onnellinen lapsi, jolla on ajoittain hyvin ikävän näköistä ihottumaa.  Isä vakuuttaa muistavansa, että allergiaperheen lapsella oli hyvä lapsuus eikä hänen kehityksensä tule kärsimään mistään niistä varhaislapsuuden traumoista, joita allergiaperheen äiti ajoittain löytää lastenkasvatusaiheisesta kirjallisuudesta.

Kun lapsi oli vuoden vanha, äiti matkusti lyhyelle työmatkalle. Siellä hän nukkui ensimmäisen kerran vuoteen yhtenäiset kuuden tunnin yöunet.  Allergiaperheen äiti palasi työmatkalta virkistyneenä ja seuraavien vuosien aikana hän ajoittain matkusti uusille työreissuille. Äidille lentokoneolosuhteet tarjosivat omaa aikaa jolloin pystyi rentoutumaan, juomaan valkoviiniä, katselemaan elokuvia ja nukkumaan. Työmatkoilla äiti pystyi nukkumaan pitkiä yöunia hiljaisessa hotellihuoneessa. Allergiaperheen isän unenlahjat olivat aina olleet paremmat, myös kotioloissa. Isän ollessa työmatkoilla äiti pakkasi sairaalakassin valmiiksi, niin tarvittaessa lähtö olisi nopeampi. Ajoittain sairaalakassi pakattiin valmiiksi myös molempien vanhempien ollessa kotona ja silloin tällöin sitä myös tarvittiin.   

Kun lapsi oli kaksivuotias, koettiin ensimmäinen edistysaskel

Jokapäiväisestä luumuannoksesta voitiin luopua ja vähitellen sitä ei tarvittu ollenkaan. Allergioiden väistymisestä ei sen sijaan ollut tietoakaan. Ennemminkin koko ajan keksittiin uusia vältettäviä ruoka-aineita. Äiti jatkoi nettihakuja. Allergialääkäri ja allergiaperheen isä pitivät tilannetta normaalina.

Allergiaperheen mummi epäili, että allergiat eivät oikeasti ole lisääntyneet: ennen vain niistettiin nenä ja jatkettiin heinätöitä. Äiti epäili ajan kultaavan mummin muistot ja että hänen panoksensa heinäpelloilla ei olisi kaksivuotiaana ollut vielä kovin merkittävä. Äiti tosin myöntää, että nenän niistäminen sujui paljon paremmin kitarisaleikkauksen jälkeen, kun ilma kulki myös nenän kautta ulos ja sisään. Saman leikkauksen jälkeen allergialapsen kuorsaus myös loppui. Allergiaperhe oppi, että lapset eivät tyypillisesti kuorsaa, tai eivät ainakaan niin kovaa, että ääni kuuluu seinän läpi.

Aarteita pakastimessa

Aktiivi-mummo paistoi lapselle sopivia pinaattilettuja ja riisipiirakoita ja pakkasi ne pieniin muovirasioihin. Allergiaperhe pakasti aarteet ja ajoittain iltaisin perheen äiti kävi ihastelemassa tätä perheen omaa einesvarastoa. Koko allergiaperhe arvosti, kun välillä pystyi syömään muiden äitien tekemää ruokaa. Perhe kävi ajoittain aktiivi-mummon luona syömässä eikä mukaan tarvinnut ottaa edes kylmälaukullista maidon korvikkeita. Kaikkialla kyläily ei mennyt yhtä sujuvasti. Ei edes läheisten sukulaisten luona. Yhdellä kerralla tarjolla oli lettuja, toisella kerralla mämmiä, jota tuputettiin allergiaperheen lapselle vaniljakastikkeen kanssa, ja kolmannella kerralla niitä herkullisia ruskeita keksejä, joiden välissä olevan vaalean möhnän valmistuksessa on käytetty heraa.

Maitoallergia-asteikolla hera kun on maitoon verrattuna yhtä paljon pahempi kuin kielen kiinni-jäätymis-asteikolla mattoteline on pahempi verrattuna avaimeen. Joka kerta allergiaperheen äiti nieleskeli kyyneleitään ja mietti, kuinka tilanteesta selvitään. Hän vannoi, että ei enää tulisi uudelleen mokomaan paikkaan, ja vannotti isälle, että mitä tahansa kylässä tarjotaankin, hän voi tehdä siitä allergiaversion etukäteen. Kunhan vain asiasta kerrotaan etukäteen. Keskusteluyhteyttä ei löytynyt ja vierailut harvenivat. Allergiaperheen lapsi oppi, että joskus elämä on kompromissi sen välillä, saako jotain herkkua vai koskeeko yöllä mahaan.

Allergiaperheen tuttava kertoi huolestaan, että heidän lapsensa lihoo liikaa, koska hän syö liian usein lihapiirakoita ja makeisia. Allergiaperheen äiti kuunteli kohteliaasti hiljaa, vaikka keskustelu muistuttikin häntä jatkuvasta huolesta, kasvaako allergiaperheen lapsi normaalisti. Illalla allergiaperheen äiti etsi netistä lapselle suositeltavia kalsiummääriä. Hän muisti kuulleensa, että jonkin rakennusaineen tai lannoitteen valmistusaine olisi kalsiumkarbonaatti ja tämä ehkä olisi sellaisenaan syötävissä. Näin lapsi mahdollisesti saisi tarvittavan kalsiumlisän ilman kalkkitableteissa olevia ikäviä makeutus- ja lisäaineita, jotka eivät sopineet allergialapselle. Isä ilmoitti, että allergiaperheessä ei missään olosuhteissa tultaisi syömään mitään rakennus- tai lannoiteteollisuuden tuotteita. Sen sijaan hän valmisti lapselle mansikkapirtelöä pakastemansikoista ja maidon korvikkeesta. Se maistui hyvin, lapsi sai lisää kalsiumia ja allergiaperheen äiti rauhoittui. Kahden viikon päästä todettiin, että allergiaperheen lapsi on yliherkkä myös pakastemansikoille. Siihen mennessä allergiaperheen äiti oli ehtinyt toistaiseksi unohtaa huolen kalsiumin määrästä lapsen ravinnossa.

Nelivuotiaana ruoka-aineallergiat alkoivat väistyä

Lapsen ollessa neljävuotias ensimmäiset ruoka-aineallergiat alkoivat väistyä. Viisivuotiaana lapsi otti kasvupyrähdyksen, vaikka oli tähänkin mennessä kasvanut keskivertojen mukaisesti. Samaan aikaan myös hänen yöunet alkoivat parantua. Arkeen palasivat värit ja toiminta. Viikonloppuisin he jaksoivat käydä yhdessä uimahallissa tai muissa harrastuksissa, ravintoloista alkoi löytyä allergialapselle sopivaa ruokaa ja kotiruoka-siedätys ateriapaletin pyörittäminen ei enää vienyt suurinta aikaa arki-illoista. Allergiaperheen äiti totesi omaksi tyytyväisyydekseen, että hän oli kuin olikin oppinut suhtautumaan elämän pieniin asioihin rauhallisemmin.

Perheen elämä jatkuu ja pahin allergiaviidakko lienee jo jäänyt taakse, tai ainakin kokemus tuo varmuutta.

Allergiaperheen äiti