Miten hiustenlähtö vaikutti identiteettiini?

Tweet

Tiedäthän sen tunteen, kun aamulla menee pesemään hampaitaan ja peilistä takaisin tuijottaa tuttu mörökölli? Yön jäljiltä vähän sotkuinen tukka ja unihiekkaa silmissä. Entä jos yhtenä aamuna peilistä takaisin kattoisikin outo tyyppi? Tällainen tunne voi syntyä, mikäli sairastuu alopeciaan.

Alopecia on autoimmuunihäiriö, jossa karvankasvu häiriintyy niin, että osa tai kaikki karvat kehosta (hiukset mukaan lukien) putoavat pois joko kokonaan tai väliaikaisesti. Sen syntysyytä ei tarkalleen tiedetä eikä siihen ole kaikille toimivaa hoitoa. Suurin osa alopeetikoista joutuukin elämään epävarmuudessa siitä, kasvavatko heidän hiuksensa enää koskaan takaisin tai lähtevätkö ne uudelleen. Siksi osa päätyy ajelemaan koko tukan pois itse. Hiusten- tai parranlähdön jälkeen peilistä voi katsoa takaisin tyyppi, jota ei tunne itsekseen.

Ulkonäkömme on usein olennainen osa identiteettiämme eli käsitystämme siitä, ”kuka minä olen”. Siksi hiustenlähtö tai muut suuret muutokset ulkonäössä voivat aiheuttaa aikamoisen identiteettikriisin.

Itselläni oli pitkät, vaaleat tähkäpääkutrit, kun hiustenlähtöni 18-vuotiaana perusterveenä nuorena naisena alkoi. Kun tukka tippui, minut kohtasi identiteettikriisi – kuka oikein olen? Peilistä katsova tyyppi ei näyttänyt siltä, johon olin tottunut. Tuntui, että näytin sairaalta. Hiusrajan menettäminen on yllättävän iso muutos ulkonäköön, eikä asiaa auttanut se, että peilistä näkemäni mimmi oli ensimmäinen kohtaamani kalju nainen. Lisäksi ympäristö tuntui suhtautuvan minuun eri tavoin hiustenlähdön myötä.

Kaljuna en aluksi meinannut uskaltaa lähteä ulos ilman meikkiä, isoja korviksia ja muita naisellisena pitämiäni elementtejä, jotta minua ei varmasti luultaisi mieheksi. Olen aina ollut todella tyttömäinen, joten halusin säilyttää sen puolen itsestäni. Muuten minusta olisi tuntunut siltä, että hiukset veivät mukanaan kaiken minuuteni. Onneksi nyt ajan kanssa olen oppinut, että ulkonäkö ei ole ainoa identiteettiämme määrittelevä piirre eikä identiteettimme ole muuttumaton osa meitä itseämme. Meillä on vapaus valita, kuinka määrittelemme itsemme ja millaiseksi ihmiseksi kasvamme. Ja hiustenlähtö voi olla se eteen tuleva asia, joka laittaa tämän muutoksen alulle.

Minulle hiustenlähtö toimi lopulta mahdollisuutena keskittyä muihin hyviin puoliin itsessäni. Kun totuin kaljuun lookkiini ajan kanssa, se on tuonut mukanaan uskallusta ja rohkeutta elää omannäköistä elämää, kokeilla eri tyylejä sekä tutustua uusiin puoliin itsessäni. Ulkonäköni ei enää määrittele minua juurikaan, vaan olen ylpeä sisimmästäni. Kun on feenikslinnun tavoin jo kerran luonut nahkansa uudelleen, tietää, että selviytyy muistakin eteen tulevista haasteista. Hiustenlähtö on tehnyt minusta vahvemman ja se tekee myös sinusta vahvemman, mikäli annat sille ja itsellesi mahdollisuuden. Et ole yksin. Meitä muitakin ulkonäön kanssa kamppailevia on monta.

Iina Sorvari, Allergia, iho- ja astmaliiton somelähettiläs ja julkikalju maailmanparantaja, joka haluaa olla luomassa tasa-arvoisempaa työelämää ja yhteiskuntaa, jossa erilaisuutta arvostetaan.

Voit seurata elämääni alopecian kanssa Instagramin puolella @peruukkipäiväkirjat tai ja päivitän välillä blogia myös osoitteessa www.lily.fi/blogit/peruukkipaivakirjat .

Voit lukea lisää identiteetistä ja sen vahvistamisesta esim. Suomen Mielenterveys Ry:n sivuilta >>.