”Sitä pirun kumia on kaikkialla” – miltä tuntuu lateksiallergia?

Tweet

Ensimmäisten oireiden ilmaantuessa työskentelin nukutushoitajana leikkaussalissa. Jossain vaiheessa käsiini alkoi ilmaantua kutinaa ja pieniä, kipeitä, vetisiä rakkuloita.

Aloitin selvitystyöt kyselemällä laitoshuoltajilta, onko meille tullut joku uusi pesuaine käyttöön. No ei ollut. Koska käsienpesua ei voinut vähentää, saati lopettaa, siirryin omiin hoitokonsteihin. Suun kautta allergialääkettä, yöksi käsiin kortisonirasvaa ja pumpulihanskat.

Koska oireet eivät kuitenkaan hävinneet, oli pakko miettiä muita selityksiä. Otin käyttöön seuraavan kortin, hyödynsin työkavereitani ja heidän osaamistaan.

Yhteistuumissa päädyimme siihen, että ongelmani täytyy olla hanskojen talkki. Siirryin käyttämään talkittomia hanskoja. Ideamme oli hyvä, mutta ei auttanut. Kutina ja rakkulat olivat edelleen riesanani.

Seuraavaksi kokeilin valkoisia puuvillahanskoja lateksihanskojen alle.  Melkoista taitelua olikin kulkea riittävä määrä puuvillahanskoja työpuvun taskussa ja muistaa vetää ne käteen, ennekuin veti kertakäyttöiset hanskat käteen. Monen monta kertaa huomasin, no niin taas on kertakäyttöiset rukkaset kädessä ja alla ei ole yhtikäs mitään.

Tähän kaikkeen tuskastuneena varasin ajan ihotautilääkärille. Hän kuunteli aikansa, suositti modifioitua prick-testiä, jossa testattiin myös lateksi. Hänelle ei ollut suurikaan yllätys, toisin kuin minulle, kun muutaman hetken päästä alkoi nousta punoittava paukama lateksiuutteen kohdalle. Kaikkien kummallisten oireiden syy oli löytynyt.

Vähän tämä uusin allergiani aiheutti vielä pään vaivaa. Piti löytää hanskat, joissa ei ollut lateksia ja saada lupa niiden tilaamiseen. Siinä vaiheessa vinyylihanskat olivat melko kalliita, joten erikoisluvalla niitä tilattiin vain minulle. Kun hanskat vihdoin tulivat, jemmailin hanskalaatikoita lukitussa kaapissa ja yritin muistaa ottaa sieltä mukaani.

Kotioloissa olikin toinen juttu – siivouskäsineissä, kumisaappaissa, pyyhekumeissa, ilmapalloissa ja jopa kondomeissa on sitä pirun kumia. Sain ruveta vahtaamaan ihan tosissani paketteja. Isommilta vahingoilta kuitenkin vältyin.

Kondomiasia oli myös työpaikalla ehtymätön vitsailun kohde, kun allergiani tuli julki. Alkoi pohdinta, mitenkäs se turvaseksi onnistuu, kun kondomit on valmistettu kumista. Armaille työkavereille ei onneksi tarvitse siviilielämäänsä kaikkia yksityiskohtia kertoa. Mutta toki voin valaista, että ei hätää, tähänkin on jo ratkaisu ja lateksiton vaihtoehto olemassa.

Olen aina erilaisiin terveydenhuollon yksiköihin hoitoon mennessäni yrittänyt muistaa sanoa, että minulla on lateksiallergia, sekä pyytänyt kirjamaan sen potilaspapereihini. Sen suuremmin en ole asiasta ollut huolissani.

Kunnes tuli eräs kesäkuun päivä, menin rutiinihammastarkastukseen ja hammaskiven poistoon tutulle hammaslääkärille. Olin hetken aikaa pötkötellyt siinä tuolissa ja miettinyt, että haistan varmaan harhoja, mutta täällä haisee kumi. Vähän myöhemmin suunpieliäni alkoi kihelmöidä.

Heiluttelin kättäni, lääkärini otti härpäkkeet pois suustani. Kysäisin, etteihän kenelläkään ole lateksihanskoja kädessä. Sekä hammashoitaja että lääkäri selvästi säikähtivät, lääkärini kertoi heillä molemmilla olevan, vaikka kumpikin tiesi minun allergiastani.

Hommat loppuivat siihen paikkaan, sain suun kautta allergialääkettä ja kortisonia. Sen jälkeen minut vietiin istumaan lepotilaan pariksi tunniksi seurattavaksi. Kihelmöinti hävisi nopeasti ja vointikin pysyi hyvänä.

Vaikka selvisin tällä kertaa pelkällä säikähdyksellä, minusta tuli pitkäksi aikaa ylivarovainen. Kysyin joka paikassa, mitä hanskoja ihmisillä on käsissään. Hammaslääkärini siirtyi tämän jälkeen käyttämään pelkästään vinyylikäsineitä.

Nykyään tämä allergiani ei päänvaivaa juurikaan tuota. Siitä on tullut osa minua, samalla tavalla kuin muistakin allergioistani.

Somelähettiläs Minna