Tilaa tunteille – sairauden hyväksyminen on prosessi

Tweet

Mistä on kyse, kun puhutaan sairauden hyväksymisestä? Pitkäaikaissairaus vaikuttaa elämään kokonaisvaltaisesti ja yksilöllisesti. Sairastunut joutuu pohtimaan uudelleen suhdetta itseensä, muuttuneeseen kehoonsa ja mahdollisiin muutoksiin sosiaalisissa suhteissa, työssä ja harrastuksissa. 

Hyväksymisen prosessiin vaikuttaa muun muassa sairauden luonne, missä elämäntilanteessa ja minkä ikäisenä sairastuu. Prosessi on jokaisella yksilöllinen. Se ei asetu valmiisiin teorioihin esimerkiksi siitä, miten kriisi etenee.  

Sairauteen liittyvien tunteiden käsittelyä ei voi päättää nopeuttaa, vaan ne täytyy elää läpi. Jos tunteita yrittää säilöä piiloon, hyväksymisprosessi pysähtyy. 

Entä onko oma sairaus pakko hyväksyä? Sitä on mahdoton sanoa toisen puolesta. Omia tunteita pitää kunnioittaa. Jos sairauden hyväksyminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta, kenties voi yrittää hyväksyä sen, ettei sairautta voi hyväksyä. 

Jokainen hyväksymisprosessi on omanlaisensa 

Sairaus voi tulla elämään vähitellen, hiipien, tai se voi tulla kertarysäyksellä, sokkina. Tämä vaikuttaa siihen, kokeeko sairastumisen kriisinä ja joutuuko sairastumisen kanssa tekemään surutyötä.  

Joku voi kokea sairauden tai siihen liittyvät oireet ominaisuuksina, joita ei ole tullut miettineeksi erityisemmin. Osalle taas oman sairauden hyväksyminen voi olla itsestäänselvyys, luonnollinen asia – esimerkiksi jos sairaus on ollut mukana elämässä jo lapsuudesta lähtien.  

Jos sairastumisen yhteydessä on joutunut kokemaan erilaisia menetyksiä, on voinut joutua asettamaan sairastumiseen liittyvät tunteet syrjään. Silloin mahdollinen sairauteen liittyvä surutyö voi jäädä kesken. Jos sairauden takia on joutunut luopumaan jostain itselle tärkeästä, esimerkiksi toiveammatistaan tai rakkaasta harrastuksesta, on hyvä tunnistaa, miten se vaikuttaa omiin tunteisiin. Aiheuttaako sairastuminen katkeruutta tai hidastaako rakkaista asioista luopuminen hyväksymisprosessia? 

Murrosiässä sairastuminen voi olla erityisen hämmentävä ja hankala kokemus, kun oma identiteettityö on kesken. Sairaus muuttaa kokemusta siitä, kuka on ja miten toiset minut kokevat. Sairastuminen voi herättää huolta siitä, kelpaanko toisille, kun itsekään en koe muuttuvaa kehoani omaksi. 

Sairastuminen muuttaa suhdetta itseen ja toisiin 

Sairauden hyväksymiseen vaikuttavat omat olemassa olevat voimavarat sekä millaista tukea saa ja kokee tarvitsevansa. Voinko vaatia, että toiset ymmärtävät, jos omia sairauteen liittyviä tunteita ja ajatuksia on itsekin vaikea käsitellä? Tunnenko, että minun pitäisi selviytyä kaikesta yksin ilman apua?  

Sairautta käsitellessä on hyvä kiinnittää huomiota omaan sisäiseen puheeseen – miten puhun itselleni sairaudestani? Onko mahdollista tuntea myötätuntoa itseä, omia reaktiotapoja, tunteita ja ajatuksia kohtaan, vaikka ei hyväksyisikään sairauttaan? Annanko itselleni luvan surra, vaikka sairauteni ei olisi henkeä uhkaava? 

Myös toisten ihmisten suhtautuminen vaikuttaa sairauden hyväksymisprosessiin. Terveydenhuollon ammattilaisen kommentti “tuohan on vain kosmeettinen haitta” voi tuntua mitätöivältä, haavoittavalta ja herättää häpeää. Läheisten tai tuntemattomien hyvää tarkoittavat neuvot voivat tuntua omien rajojen ylittämiseltä. Entä millaisia tunteita herättävät kauhistelu tai välinpitämättömyys? 

Sairaus voi vaikuttaa omiin rooleihin esimerkiksi perheessä ja työssä. Jos oma ulkonäkö muuttuu sairauden myötä, toisten ihmisten kohtaaminen voi tuntua alkuun vaikealta. Kun sairaus syö voimia, uskallanko olla vähemmän tehokas ja reipas? 

Teija
kuntoutussuunnittelija