Valkojäkälä yllätti

Tweet

Olen käynyt nuoresta pitäen säännöllisesti gynekologin vuositarkastuksissa. Keväällä 2015 (olin 58 v) pienen häpyhuulen yläosaan ilmestyi haavauma, joka kirveli. Säikähdin, että mitäs nyt.  

Varasin heti ajan gynekologille, joka ei ollut entuudestaan tuttu. Nuori naislääkäri totesi heti, että sisemmät häpyhuulet ovat kovin pienet ja toinen osin liimautumassa kiinni. Hän ounasteli kyseessä olevan valkojäkälän, mutta halusi varmuuden vuoksi ottaa koepalan. Olin ihmeissäni, peloissanikin. Valkojäkälä oli minulle lähes tuntematon sairaus, vaikka itselläni on aina ollut ihoni kanssa ongelmia.

Diagnoosin saaminen oli helpotus

Minulla ei ollut ennen diagnoosia kutinaa, kirvelyä, kuumotusta, pistelyä, hiivatulehduksia, joita monilla potilailla esiintyy. Kukaan aiempi gynekologi ei ollut havainnut mitään. Voihan olla, etteivät kaikki gynekologit edelleenkään osaa tunnistaa valkojäkälää, mikä on huono asia, sillä sairaus etenee ilman oireitakin. Kyseessä on autoimmuunisairaus, ihotauti, joka ei koskaan parane, vaikka tauti voi olla pitkiä aikoja vaiti ja oireettomana.

Koetuloksen sain viikossa ja olin helpottunut, että kyseessä oli kuitenkin valkojäkälä, vaikka tiedän sen voivan altistaa vulvan alueen syöville. Riski on noin viitisen prosenttia. Senpä vuoksi käyn vähintään kerran vuodessa gynekologilla, joka tuntee valkojäkälä-sairauden. Hän näytti viimeksi peilillä miltä alapäässäni näytti ja neuvoi miten voiteita kannattaa laittaa. 

Valkojäkälän oireista ja hoidosta

Valkojäkälä on minulla välilihan alueella sekä peräaukon tuntumassa. Se onkin välillä hankalahoitoista ja haavaumia tulee herkästi, jos esimerkiksi on ummetusta. Peräaukon seutu kutiaa usein ja bideesuihku on paras hygienian hoidossa. Peräaukon iho on hyvin herkkä ja vaatii hellää hoitoa.

Hoitovoiteena minulla on ollut koko ajan kortisonivoide Locoid, jota laitan säännöllisesti 2-3 kertaa viikossa, vaikkei oireita olisikaan. Valkojäkälä vaatii ns. ylläpitohoidon. Sen lisäksi rasvailen Aqualan Duolla ja Bepanthenilla (ohut voide) ja kaksi kertaa viikossa laitan Vagifemiä. Voin käydä uimassa ja yritän muistaa laittaa ennen uintia Linolaa.

Olen sopeutunut tähänkin ihosairauteen, enkä hirveästi murehdi miten sairaus käyttäytyy. Tarkkana tietenkin olen ja menen helposti gynekologille, jos on jotakin uutta oiretta. 

Parasta hoitoa ovat ilmakylvyt ja kotona tallustelen tosi löysissä verkkareissa ja hameissa ilman pikkareita, yöt nukun alushousuitta. En käytä tiukkoja pitkiä housuja, ja legginsejä ainoastaan liikunnassa ja nopsaan vaihdan väljät vaatteet, kun tulen kotiin.

Alushousuissa nykyään tärkein asia on materiaali ja ilmavuus. Ei enää pitsiä, ei keinokuituja, ei stringejä, vaan ihan ”mummokalsareita” valkoisina ja beigenä. En riskeeraa värillisen materiaalin kanssa. Alkkareiden on hyvä kestää myös 60 asteen pesu, ja pesuaineet ovat tietysti hajusteettomia.

Valkojäkälän kanssa pärjää

Onneksi en (67 v) enää tarvitse siteitä, sillä niistä vain muutamat (Vuokkoset ja Tena) sopivat iholleni. Satunnaiseen pieneen virtsankarkailuun laitan Tenan, jos olen esimerkiksi kuntosalilla. Minulle tehtiin jokunen vuosi sitten sekamuotoiseen inkontinenssiin toimenpide tai oikeammin täytehoito HUS:n Naistenklinikalla, josta on ollut suurta hyötyä.

Seksiin valkojäkäläni ei sinällään vaikuta, mutta eipä sitä vipinää ole. Mutta se onkin sitten jo vallan toinen tarina.  Seksi liukuvoiteen kera olisi hyvästä ja onpa gynekologi vinkannut dildosta, vaan kumiallergisena en ole rohjennut sellaista hankkia. Mikäli kuroumia ja ahtautta alkaisi emättimeen tulla, tarjolla on erilaisia venytyshoitoja, joista saa tietoa gynekologilta ja naistentautien poliklinikalta. 

Valkojäkälän kanssa pärjää, toki sairaus on jokaisella varsin yksilöllinen. Sairauden luonteeseen kuuluu aaltoilu – välillä sen melkein unohtaa, mutta tauti osaa muistuttaa.

Tästä sairaudesta vaietaan edelleenkin ja eräs naisystäväni aikoinaan suorastaan kauhisteli ja sanoi jopa, ettei halua enempää kuulla moisesta. Onneksi meillä valkojäkälää ja punajäkälää sairastavilla on oma AIA:n suljettu Facebook-ryhmä. Siellä jaetaan iloja, suruja, kokemuksia, annetaan vinkkejä ja jokainen jäsen tietää mistä on kysymys. Vertaistuki auttaa jaksamaan.

Merja K