Anna, akne 2022

Mun akne alkoi jo ala-asteella, ensin kasvot ja sitten selkä. En silti varsinaisesti koe siitä kärsineeni. En osannut pitää aknea mitenkään ihmeellisenä/outona asiana, koska isälläni on myös paljon aknearpia ja olin tottunut, että iho voi näyttää siltä. Tietysti välillä ärsytti ja harmitti, kun "kaikki muut" ovat niin siloposkisia ja hyväihoisia.

Olen saanut kuulla kaikenlaista rumaa ihooni liittyen ja joskus näppyjä tai tulehtunutta ihoa on tultu tökkimään, että sattuuko? Terkkarit ovat vähätelleet asiaa esim. sanomalla että pese clearasililla, niin finnit häviää tai että ei se murrosikä montaa vuotta kestä, niin sitten helpottaa! Niinpä niin.. Vaikka itsetuntoni on aina ollut hyvä, niin tietysti välillä sanat ovat satuttaneet ja olen kironnut koko aknen olemassaoloa.

Joskus lapset ovat tulleet uteliaina kyselemään tai yrittäneet koskea, että mitä noi näppylät on ja se on erittäin ok! Silloin voi ja saa kertoa, että joillakin voi olla tällainen iho ja toisella taas toisenlainen! 

Tällä hetkellä ihoni on hyvässä kunnossa, mutta kausittain akne 'räjähtää' kovinkin pahaksi.

Toivon ihooni ja minuun sellaista neutraalia suhtautumista, ei tarvitse kommentoida, saati koskea.

Toivon myös, että vanhemmat osaisivat suhtautua 'oikein' lapsensa akneen. Jos lapsi tuntuu aknesta kärsivän, niin siihen haettaisiin apua/hoitoa. Jos taas lasta ei akne niin häiritse, niin ei tuputettaisi erilaisia pesuaineita, voiteita tai lääkekuureja vaan, jotta "pääset finneistä ja aknesta eroon".

Halusin osallistua ihorauha-kuvauksiin, jotta voin osaltani normalisoida tätä(kin) asiaa! Tiedän, että monilla on vielä pahempi akne kuin minulla, mutta jokainen meistäkin on arvokas ja rakastettava, vaikka arpisena.

T: Anna