Hanna T, palovamma 2022

Paloin 7-vuotiaana tapaturmassa, sain vaikeita palovammoja. Kasvojen alueen iho parantui hyvin, muualle tehtiin korjausleikkauksia jo heti tapahtuman jälkeen. Rintakehän palovamma haittasi kuitenkin elämää ja korjausleikkauksia on myöhemminkin tehty useita. Kiristävä, paksu arpikudos ei anna juurikaan kasvaessa myöten. 

Nuorena erilaisuus oli ajoittain hankalaa. Ihoani tuijotettiin paljon ellen peittänyt arpia vaatteilla. Olin vasta reilusti yli parikymppinen, kun aloin pukeutumaan ilman, että ajattelin palovamman näkymistä ja kävin uimahallissa antamatta liikaa painoarvoa sille, että arpia saatetaan tuijottaa. Ymmärrän, että erilaista nähdessään tuijottaminen on vain reaktio siihen, mutta varsinkin nuorena se tuntui todella pahalta. Toivon, ettei muiden tarvitsisi kokea samoja tuntemuksia ihonsa vuoksi. 

Olen sinut palovamman kanssa, vaikka välillä kehon hyväksyminen sellaisena kuin se on, on yhä haastavaa. Toivon, että tulevat sukupolvet näkevät mediassa kaikenlaisia vartaloita ja ihoja, eivätkä opi siihen, että vain tietynlainen on hyvä tai toivottu. Ehkä siten kaikki saisivat myös ihorauhan.

T: Hanna