Nikkeliallergian aiheuttajat
Nikkeliallergisen on tärkeää välttää ihokosketusta metalleihin, joista vapautuu nikkeliä. Nikkeliallergia on yksi yleisimmistä kosketusallergioista, vaikka sen esiintyvyys on vähentynyt EU:n sääntelyn ansiosta.
Vuonna 2001 voimaan tullut nikkelidirektiivi kielsi haitallisten nikkeliä sisältävien tuotteiden myynnin. Vuonna 2005 sääntely tiukentui: nikkelin liukeneminen ihon kanssa kosketuksissa olevista esineistä ei saa ylittää tiettyjä raja-arvoja. Tästä huolimatta nikkelille altistumista tapahtuu edelleen, ja allergia koskettaa noin 8–18 % väestöstä.
Nikkeliallergian oireet
Allerginen reaktio ilmenee yleensä 1–7 päivän kuluessa altistuksesta. Oireet alkavat usein kutinalla ja voivat kehittyä punoitukseksi, lieväksi turvotukseksi, hilseilyksi ja joissain tapauksissa jopa visvaksi ja ruviksi. Reaktio alkaa tyypillisesti nikkelin kosketuskohdasta, mutta saattaa levitä laajemmalle alueelle. Ihottuma paranee yleensä muutamassa viikossa, kun ihokosketus nikkeliin lopetetaan. Paranemista voi nopeuttaa hydrokortisonivoiteella. Allergia todetaan lääkärin tekemällä lapputestillä, jonka tulokset valmistuvat noin viikossa.
Nikkeliallergian hoito
Nikkelin välttäminen on keskeinen osa itsehoitoa. Kosteus, hiki ja kudosnesteet lisäävät nikkelin liukenemista metalliesineistä. Turvallisia materiaaleja nikkeliallergiselle ovat yleensä kulta, titaani ja muovit. On kuitenkin hyvä huomioida, että valkokulta saattaa sisältää nikkeliä, ja myös ruostumattomassa teräksessä voi olla nikkeliä – erityisesti herkistyneille pienikin määrä voi aiheuttaa oireita.
Mitkä tuotteet voivat sisältää nikkeliä?
Nikkeliä saattaa löytyä monista arkipäivän esineistä. Tällaisia ovat muun muassa lävistyskorut, sormukset, kaula- ja rannekorut, hiussoljet, vaatteiden napit, soljet ja vetoketjut, silmälasien sangat, metalliset rannekellot sekä toimistotarvikkeiden metalliosat. Myös joidenkin soittimien, kuten jousi- ja puhallinsoittimien metalliosat, voivat sisältää nikkeliä.
Nikkeliallergia-miniopas (pdf-tiedosto)