Hajusteallergia
Hajusteallergiassa on kyse viivästyneestä allergisesta kosketusihottumasta, joka syntyy, kun hajusteita sisältävä tuote (esim. kosmetiikka tai pesuaine) on ihokosketuksessa. Tavallisimpia oireita ovat ihon punoitus, kutina, ihottuma ja hilseily erityisesti kasvoilla, kaulalla tai käsissä.
Hajusteiden pääasiallinen tarkoitus on antaa tuotteelle miellyttävä tuoksu, toisinaan niillä yritetään peittää epämiellyttäviä hajuja. Hajusteita on erityisesti kosmetiikassa ja henkilökohtaisen hygienian tuotteissa. Tavallisimpia hajusteallergian aiheuttajia ovat deodoranttien, partavesien, käsi- ja kosteusvoiteiden sekä siivousaineiden tuoksuaineet.
Hajusteallergia varmistetaan tarvittaessa epikutaani- eli lapputesteillä. Hajusteille allergisoituneen tulee jatkossa välttää allergiaa aiheuttavia hajusteita. Allergiatunnuksella merkityt tuotteet ovat hajusteettomia ja turvallisempia valintoja.
EU:n kosmetiikkalainsäädäntö ja pakkausmerkinnät
EU:n kosmetiikkalainsäädäntö velvoittaa ilmoittamaan tietyt yleisesti allergisoivat hajustekemikaalit pakkauksessa, jos niitä on tuotteessa yli tietyt pitoisuudet.
EU:n kosmetiikkalainsäädäntö (Cosmetics Regulation 1223/2009) edellyttää, että tietyt hajusteallergeenit on ilmoitettava tuotteen ainesosaluettelossa, jos niiden pitoisuus ylittää määritellyt rajat (0,001 % leave-on- ja 0,01 % rinse-off-tuotteissa). Näitä aineita on ollut aiemmin 26, mutta vuonna 2023 EU laajensi merkintävelvollisuuden koskemaan yli 80:tä hajustekemikaalia, joiden on todettu aiheuttavan allergisia reaktioita.
Uusia vaatimuksia koskee siirtymäaika: valmistajien tulee noudattaa uusia merkintävelvollisuuksia uusissa tuotteissa 2026 alkaen, ja kaikkien tuotteiden, myös vanhojen, on oltava päivitettyinä ja sääntöjen mukaisia viimeistään vuoden 2028 alussa.
Tuoksuherkkyys
Tuoksuherkkyys ei ole allergia, vaan poikkeava tapa reagoida tavallisiin ympäristön tuoksuihin. Lievä herkkyys erilaisille hajuille tai tuoksuille on tavallista. Tuoksuherkkyyden yleisyys vaihtelee 10–40 % välillä tutkimuksesta riippuen.
Tuoksujen kokeminen on hyvin yksilöllistä, joten joidenkin tuoksujen tunteminen epämiellyttäväksi on normaalia. Tuoksuherkkyydestä puhutaan yleensä silloin, jos oireista aiheutuu merkittävää elämäntapa- tai toiminnallista haittaa. Tuoksuherkkyys vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun ja voi rajoittaa osallistumista arjen tilanteisiin.
Tuoksuherkkyys voi aiheuttaa muun muassa:
• nuhaa ja nenän kutinaa
• päänsärkyä
• pahoinvointia ja huimausta
• yskää, hengenahdistusta ja silmäoireita
Yleisimmin oireita koetaan haju- ja partavesistä, pesuaineista, hiustenmuotoilutuotteista, kukista, painomusteesta, homeen hajusta ja tupakansavusta. Periaatteessa mikä tahansa tuoksu tai haju voi olla laukaiseva tekijä.
Tuoksuherkkyyden hoito on haastavaa
Tuoksuherkkyyteen ei ole olemassa lääkehoitoa. Osa tuoksuherkistä saa kuitenkin jonkin verran helpotusta oireisiin esimerkiksi antihistamiinista tai kortisonipohjaisista nenäsuihkeista.
Oireet ovat usein hetkellisiä ja häviävät tuoksun poistuessa. Tuoksujen ja hajujen välttäminen helpottaa hetkellisesti, mutta täydellinen välttäminen saattaa pitkällä aikavälillä voimistaa oireita. Kaikki keinot, jotka vähentävät elimistön stressiä, voivat helpottaa oireilua.
Tuoksuherkkyys ei ole allergiaa
Tuoksuherkkyys ei ole sama asia kuin hajusteallergia, joka tarkoittaa iholla ilmenevää kosketusallergiaa hajusteille. Tuoksuherkkyys ei myöskään tarkoita astmaa sairastavan oireilua esimerkiksi aerosoleille, jolloin kyse on tavallisesti keuhkojen ärsytysoireesta. Erilaisissa sairauksissa voi olla samankaltaisia oireita kuin tuoksuherkkyydessä, joten oireiden tausta tulee selvittää terveydenhuollossa.
Tuoksuherkkyyttä ei pystytä mittaamaan
Tuoksuherkkyyttä ei pystytä mittaamaan millään laboratorio- tai muillakaan testeillä. Toteaminen perustuu henkilön omaan oirekuvauksiin ja tuntemuksiin sekä lääkärin arvioon tilanteesta.
Tuoksuherkkyydellä ei ole kansainvälistä tautiluokitusta (ICD), sillä sitä ei ole luokiteltu sairaudeksi. Suomalaiseen ICD-10-luokitukseen on kuitenkin lisätty alaluokka R68.81: ”Jatkuva tai toistuva poikkeuksellinen herkkyys ympäristön tavanomaisille tekijöille.”