Alopecia areatan oireet
Alopecia areata alkaa yleensä ilman varoittavia tuntemuksia yhden tai useamman pyöreähkön, kaljun läiskän ilmaantumisena hiuspohjaan. Pälven reunoilla saattaa olla 2–7 millin mittaisia katkenneiden hiusten tynkiä.
Miehillä ensimmäinen kalju pälvi syntyy yleensä takaraivolle ja naisilla päänahan keskiosaan. Alopeciaan saattaa liittyä myös kynsien kasvuhäiriöitä: pieniä kuoppia kynsilevyllä, kynsien epätasaisuutta ja harjamaisia muutoksia kynsissä.
Toisinaan pälven syntyvaiheessa saattaa päänahassa esiintyä ärsytystä, kutinaa, arkuutta tai tunnottomuutta.
Alopecia areatan ennuste on arvaamaton, mutta tiettyjä viitteitä taudin kulusta on kuitenkin olemassa. Hiustenlähtö loppuu useimmilta potilailta yhtä yllättäen kuin se alkoikin, ja hiukset kasvavat takaisin 70 prosentille vaikeusasteesta riippumatta. Noin joka kolmannella pälvet paranevat kuudessa kuukaudessa, ja joka toisella vuoden kuluessa.
Alopecia ei aina rajoitu päänahkaan, vaan karvoja saattaa lähteä poikkeavan paljon myös parran alueelta, kulmakarvoista, silmäripsistä tai muualta kehosta.
Kun ihokarvat katoavat koko pään alueelta, käytetään tilasta nimitystä alopecia totalis. Kun sekä hiukset että kehon ihokarvat katoavat, käytetään tilasta nimeä alopecia universalis. Alopecia totalis ja alopecia universalis ovat hyvin harvinaisia.
Kun päänahka kaljuuntuu muutaman sentin leveydeltä reunoiltaan, käytetään tilasta nimeä alopecia ofiasis.
Alopecia areatan aiheuttajat
Alopecia areatan perussyy on edelleen tuntematon. Sen on kuitenkin todettu olevan yhteydessä atooppiseen yliherkkyyteen, vitiligoon ja kilpirauhasen autoimmuunitulehdukseen.
10–42 prosentilla alopeciaa sairastavista samaa sairautta esiintyy myös suvussa, ja se voi periytyä useamman perintötekijän (geenin) kautta. Stressi saattaa vaikuttaa alopecian alkamiseen tai pahenemiseen.
Alopecian esiintyvyys väestössä on 1,7–2 prosenttia. Sitä esiintyy yhtä paljon miehillä ja naisilla, ja se voi puhjeta missä iässä tahansa. Yleisintä alopecia on 20–50-vuotiailla.
Alopecia areata on luokiteltu tulehdukselliseksi autoimmuunisairaudeksi, jossa elimistö erehtyy luulemaan, että karvatupessa on jokin torjuttava mikrobi. Silloin hiusnystyn ympärille kerääntyy tulehdussoluja, ja hiusnystyä vastaan muodostuu vasta-aineita. Kun elimistö muodostaa vasta-aineita omia kudoksiaan vastaan, on kysymyksessä eräänlainen allerginen reaktio.
Alopecia areatan hoito
Alopecia areataan on olemassa useita hoitomuotoja. Alkuvaiheen yleisin hoitomuoto on kaljulle alueelle paikallisesti levitettävä kortisoniliuos ja -voide. Kortisonin katsotaan tulehduksen hillitsemisen lisäksi kiihdyttävän itsestään uudelleen alkanutta hiuskasvua.
Kortisonia voidaan antaa myös ruiskeella ihon sisäisesti pienehköihin pälviin. Kortisonihoidolla on pitkäaikaiskäytössä haittavaikutuksia (muun muassa ihon oheneminen) ja siksi hoito tehdään ihotautilääkärin valvonnassa. Alopecia areata saattaa kuitenkin uusia kortisonihoidon jälkeen.
Minoksidiililiuosta on käytetty alopecian hoitoon varsinkin lapsilla, mutta tutkimustulokset hoidon tehokkuudesta ovat olleet hyvin vaihtelevia.
Oikeantyyppinen ultraviolettivalo kiihdyttää karvatupen hiusaihetta. Etenkin nuorilla pienet pälvialueet saattavat parantua itsestään kesäauringossa, mutta usein pälvet palaavat syksyllä takaisin.
Herkistyshoitoja eli immunoterapiaa käytetään vaikean alopecian hoidossa. Herkistävällä aineella pyritään aiheuttamaan lievä kosketusyliherkkyysreaktio iholle ja siten kiihdyttämään hiustenkasvua.
Herkistyshoidon tulokset näkyvät yleensä pian, tavallisesti 3–4 kuukauden sisällä hoidon aloittamisesta. Hoitotulos ei ole useinkaan pysyvä ja siksi ärsytystilaa ylläpidetään jatkossa harvennetuilla hoitokerroilla. Jos hoito ei tehoa 3–4 kuukaudessa, se lopetetaan.
Alopecia areata on lääketieteellisesti vaaraton sairaus. Silti hiustenlähdöllä on usein elämänlaatua heikentävä vaikutus. Hoidot vaativat sitoutumista ja aikaa, eivätkä ne aina tuota toivottua tulosta.
Vertaistuki eri muodoissaan voi antaa tukea sairauden eri vaiheissa.
Peruukki, kestopigmentointi ja maksusitoumukset
Alopeciaa sairastavalle peruukki tai hiuslisäke on päivittäisessä arjessa selviytymistä helpottava apuväline. Peruukkeja myönnetään lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineinä. Maksusitoumuksen peruukin hankkimista varten voi saada yliopistollisesta sairaalasta, keskussairaalasta tai terveyskeskuksesta lääkärin toteaman tarpeen perusteella.
Myös silmäkulmien ja silmien rajausten kestopigmentointiin myönnetään maksusitoumuksia.
Tukea ja neuvontaa
Onko sinulla kysymyksiä alopecia areatasta ja sen kanssa elämisestä? Allergia-, iho- ja astmaneuvontamme neuvoo alopecia areataan liittyvissä kysymyksissä. Katso neuvontamme yhteystiedot ja aukioloajat.
Allergia-, iho- ja astmaliiton oppaat
Alopecia-opas (pdf-tiedosto)
Vertaistukea
Suljetut vertaistukiryhmät Facebookissa
Alopecia-vertaistreffit
Vertaistarinoita alopeciasta
Allergia-, iho- ja astmaliiton yhdistykset
Tähän sairauteen liittyvät Allergia-, iho- ja astmaliiton yhdistykset:
- Pohjois-Suomen Alopecia- ja Vitiligoyhdistys ry
- Etelä-Suomen Alopecia- ja Vitiligoyhdistys ry
Katso yhdistysten yhteystiedot.