Atooppinen ihottuma lapsuudesta asti
Sairastuin atooppiseen ihottumaan 1,5-vuotiaana. Lapsena ihoni oli tosi huonossa kunnossa, ihottumaa oli aina ihan kauttaaltaan. Sitä aiheuttivat myös ruoka-aineet sekä kissa, koira, hevonen ja pölypunkki.
Lapsuudesta on jäänyt mieleen komento ”äläpä raaputa!”. Mummolassa oli kissa, ja ihottuma lävähti saman tien, kun sinne meni. Söin allergialääkettä, joka väsytti. Muistan, että koulukuvissa ihoni oli aina värikäs ja läikikäs.
Vitiligo-läikät tulivat murrosiässä
Murrosiässä atopiani helpotti, mutta siitepölyallergiat alkoivat oireilla enemmän. Olin lähdössä 17-vuotiaana tätini perheen kanssa ulkomaille, ja silloin oli tapana käydä solariumissa ennen ulkomaille lähtöä. Selkääni tuli valkoinen läntti, ja ihotautilääkäri totesi vitiligon.
Tyypilliseen tapaan sitä on minulla symmetrisesti selässä, rinnoissa, polvitaipeissa ja leuassa. Aikuisena se ei enää ole edennyt. Vitiligon kanssa olen oppinut elämään, se on pienin murheeni.
Atopia, astma ja allergiat – koko paketti
Vuonna 1995 minulle puhkesi lisäksi astma. Sain siis koko paketin kerralla, jos mietitään Allergia-, iho- ja astmaliiton kohderyhmää.
Opiskelin aikuisena sairaanhoitajaksi. Ensimmäisessä kesätyössä palvelutalossa ihoni lähti taas huononemaan, ja atopia nosti päätään. Allergioita selvitettiin, ja niitä löytyikin lisää. Atopia oireilee nyt erityisesti kasvojen ja kaulan alueella.
Ruusufinni riesaksi
Koronan aikaan jouduttiin käyttämään kasvomaskeja, ja kolme vuotta sitten minulle tuli ruusufinni – vielä kaiken muun lisäksi sellainen riesa. Miksi se tulee aina kasvoihin? Näyttää ja tuntuu ihan monsterilta. Ensin iho on turvoksissa, ja kun se rauhoittuu, se alkaa hilseillä. Ruusufinniin liittyy vielä kipu ja kuumotus. Aina en edes tiedä, onko kyseessä atopian paheneminen vai ruusufinni, ja se vaikeuttaa omahoitoa. Se käy myös mielenterveyden päälle.
Reagoin iholla kaikkeen
Tänä kesänä on ollut kolme pahenemisvaihetta, jolloin kasvojen iho on kuoriutunut. Nyt olen taas menossa ihotautilääkärille selvittelemään, mistä tämä joutuu, ja voisiko aiheuttaja olla esimerkiksi jokin kosmetiikan ainesosa. Iholla minä reagoin kaikkeen: iloon, suruun, stressiin. Ja sen kyllä näkee.
Onneksi lääketiede kehittyy
Ihosairauksien lisäksi minulla on siitepölyallergioita ja ristiallergioita. Kymmenen vuotta sitten selvisi allergia soijalle ja valkosipulille, ja niitähän on ihan joka paikassa. Jos olen syönyt juhlissa kakkua, jossa on sittenkin ollut soijaa, naama on räjähtänyt. Koivun siedätystablettihoito toi onneksi helpotusta siitepölyoireisiin ja auttoi kokonaistilannetta. Iho-oireisiin apua ovat tuoneet Protopic- ja Elidel-voiteet. Lääketiede on kehittynyt.
Iloa yhdistystoiminnasta
Keski-Suomen Allergia- ja astmayhdistyksessä olin mukana viisi vuotta. Minua pyydettiin hallitukseen, koska työni puolesta olin mukana astmaatikkojen taitoklubissa. Olin siis yhdistystoiminnassa mukana ensin sairaanhoitajana, mutta lopulta enemmän vertaisena. Ne olivat hyviä vuosia, tykkäsin olla mukana.
Toive ihorauhasta
Kyllähän ihmiset tuijottavat, tai ainakin siltä se tuntuu itsestä. Pahinta on, jos sanotaan: ”Ai kauhee, että sun iho on huonossa kunnossa!”. No, tiedän sen kyllä itsekin. Työkaverit tsemppaavat sanomalla, että ”nyt iho on paremmassa kunnossa”.
Toivoisin ihorauhaa. Sitä, että jokainen saisi olla sen näköinen kuin on oman ihonsa kanssa. Minä olen tällainen enkä voi mitään sille, että iho on välillä huonossa kunnossa. Teen kaikkeni, että ihoni olisi hyvässä kunnossa.
Terveisin Maarit