Elämää ison palovamma-arven kanssa
Kolme vuotta sitten sain lantionseudulleni vaikean palovamman, joka aiheutui haposta. Vammaa hoidettiin sairaalassa useiden kuukausien ajan. Minulle tehtiin ihonsiirtoja, joissa jaloista otettua ihoa käytettiin uuden ihon rakentamiseen lantion alueelle. Hapon aiheuttamaa vammaa kutsutaan palovammaksi, sillä teknisesti on kyse samasta asiasta ja hoitokin on samaa.
Onneksi olin palovamman sattuessa elämäni kunnossa; olin panostanut terveellisiin elämäntapoihin ja liikkumiseen. Hyvä fyysinen kunto auttoi jaksamaan kivuliaan toipumisprosessin ja rankat hoidot.
Arki palovamman jälkeen
Edelleen palovamma vaikuttaa arkeeni monin tavoin. Se vie voimia ja kiristää sekä tuntuu epämukavalta erityisesti istuessa. Kipuja esiintyy jonkin verran, mutta onneksi kipulääkkeet auttavat pitämään ne pääosin hallinnassa.
Lantion alueen palovamma peittyy yleensä housujen alle, vain uimarannalla se näkyy selkeämmin. Housut tosin eivät meinaa pysyä jalassa, koska toisella puolella ei ole lantiota. Käytän aina vyötä, jotta housut pysyvät paikoillaan.
Arvet ja ulkonäkö
Arpisuus ei haittaa minua. Ihmisessä tärkeintä on kuitenkin luonne. Itse näen kauneuden ihmisessä sisältä, en ulkoa.
Pari kertaa joku on sanonut rumasti, että ”pylly roikkuu”, mutta suurin osa kommenteista on ollut hyväntahtoista huumoria. En enää tämän ikäisenä ota paineita muiden sanomisista. Ei tämä palovamma mikään kaunis ole, mutta sen kanssa eletään.
Ihorauha ja hyväksyntä
Mitä ajattelen ihorauhasta? Mielestäni toisten ihoa ei tarvitse noteerata mitenkään. Palovamma on osa minua, aivan kuten hiukset ja nenäkin. Olen tällainen kokonaisuutena. En häpeä arpeani ja pärjään sen kanssa.
Haluaisin sanoa muille, että hyvällä hoidolla palovamman kanssa pärjää. Se vaatii hoitoa, mutta sen kanssa voi elää. Nykyään pahatkin palovammat voidaan hoitaa, ja kipulääkkeitä on saatavilla.
Turvaverkko tukena
Minulla on ollut hyvä turvaverkko ympärilläni – vaimo, veli ja ystävät. He ovat olleet lähellä, tukeneet ja auttaneet. Toivon, että jokaisella olisi yhtä hyvä tukijoukko ympärillään!
Terveisin Tero