Vuosien myötä sinuiksi astman kanssa
Sain astmadiagnoosin 35 vuotta sitten. Olin silloin sairaalassa muistaakseni hinkuyskän vuoksi. Siellä muun muassa hakeuduin ikkunan luokse saadakseni happea paremmin. Lopulta sain sitten astmadiagnoosin.
Lääkitys on vuosien varrella muuttunut, ja lisääntynytkin 10 vuoden sisällä: on tullut avaava lääke ja hoitava lääke. Neljä vuotta sitten keuhkoistani tehtiin homeisiin viittaava löydös. Asia ei onneksi ollut vaikuttanut olotilaani ja tuli yllätyksenä kokeissa. Siitä asti olen kuitenkin syönyt myös kortisonia pienellä annostuksella.
Tunnen olevani terve. Kuitenkin usein talvella, kun pakkanen hellittää, oloni pahenee. Monilla se menee toisinpäin. Myös matalapaine heikentää oloani, ja flunssa tuntuu heti keuhkoissa. Olen jo vuosia ollut niin sinut astmani kanssa, että en koe sen vaikuttavan isommin.
Aikaisemmin työskentelin hammashoitajana, eikä päivittäinen maskin pitäminenkään tuntunut mitenkään hankalalta.
Liikunnan hyöty on kokonaisvaltaista
Diagnoosista alkoi liikunnallinen elämäntapa. Ostin heti luistimet ja aloin luistella. Olen myös rullaluistellut ja sauvakävellyt, käynyt kuntosalilla ja uimassa. Hengästyminen voi tuntua aluksi raskaalta, mutta se tasaantuu.
Hakeudun aina liikunnan pariin, mikä on varmasti auttanut elämään astman kanssa. Se on kokonaisvaltaista ja vaikuttaa myös mielialaan. Hengästyminen poistaa myös limaisuutta.
Kannustan muitakin astmaatikkoja elämään normaalisti ja kokeilemaan liikuntaa. Lähdin itse liikkeelle melkein nollatilanteesta, mutta jatkoin vaan sitkeästi liikkumista.
Tietysti myös lääkkeitä tulee käyttää säännöllisesti ja luottaa, että ne auttavat. Päivä kerrallaan eteenpäin.
Anne