Vuosien kamppailu oireiden kanssa
Olin astmadiagnoosin saadessani noin 25-vuotias. Sitä ennen ihmettelin vuosia, miksi on hankala hengittää, miksi ahdistaa ja yskittää yöllä, ja miksi liikkuminen on hankalaa. Työterveyslääkärikin kummasteli sitä, mutta asia ei silti edennyt.
Seuraava lääkäri ehdotti, että katsotaan PEF-arvot. Hän ohjasi keuhkolääkärille, joka sanoi, että enkö sairaanhoitajana ymmärrä, että tämä on astma. Niin, suutarin lapsilla ei ole kenkiä!
Missään vaiheessa mieleeni ei ollut tullut, että oireet olisivat voineet viitata astmaan. Eihän perheessäni kellään muullakaan ollut astmaa. Jälkikäteen toki tajusin, että oireet olivat tosi selvät. Keuhkolääkäri määräsi lääkkeitä, ja vuosikontrolleilla on sen jälkeen menty.
Hyvä perusarki
Astma näkyy tällä hetkellä lähinnä flunssan sattuessa, jolloin olo on tavallista hankalampi. Mitä tiukempi tauti, sitä matalammiksi PEF-arvot tippuvat. Lisään lääkitystä lääkäriltä saamani ohjeen mukaan.
Korona-aikaan minulle tuli astman pahenemisvaihe, ja oloni oli niin huono, että harkitsin sairaalaan lähtemistä. Olin pitkään kotona, ja toipuminen kesti pidempään.
Muutenkin toki on pidettävä huolta säännöllisestä lääkityksestä ja kontrolleista. Perusarjessa kuitenkin voin hyvin.
Astma ei ole este
Astma ei ole estänyt tekemästä mitään. Jos menen kulttuuririentoihin ja joku siellä tuoksuu voimakkaasti, minua alkaa yskittää. Vesipullo ja yskänpastillit kulkevatkin minulla aina mukana. Uintiharrastuksessa ja muussa liikkumisessa pitää joskus ottaa avaava lääke.
Astma ei määritä minua
Astma on osa minua, mutta ei määritä sitä, mitä teen. Ilon lähteet kuuluvat elämään muutenkin, enkä tarvitse astman vuoksi mitään erityistä. Astma kulkee siinä mukana, eikä ole syy olla elämättä.
Tauti toki pahenee aika ajoin, ja tulee hoitoväsymystä, mikä on mielestäni ihan normaalia. Toisinaan tulee tunne, etten jaksa astman kanssa, mutta se kuuluu kuvaan. Ei pidä antaa periksi tippaakaan.
Ei myöskään kannata luovuttaa heti, jos sopivia lääkkeitä ei löydy. Astman kanssa pystyy elämään, vaikka se tuntuisi välillä olevan todella syvältä. Tylsätkin päivät ovat voitettavissa, ja jossain kohtaa tuntuu helpommalta.
Opi tuntemaan oma astmasi
Astmaatikolla on oltava hoitava taho, johon saa yhteyden, kun oikein ketuttaa. Kun oppii tuntemaan itsensä, oppii löytämään sellaiset tilanteet, joissa ei tarvitse tehdä juuri niin kuin kirjassa sanotaan. On sallittua tehdä vähän eri tavalla, sillä kellään toisella ei ole täsmälleen samanlaista tautia. Se on sitä armollisuutta itseä kohtaan.
Täytyy hyväksyä, että astma ei vie mihinkään alhoon, vaan sen kanssa voi oppia elämään. Minä olen paljon muutakin kuin astmani.
Minna