Astmadiagnoosi yllätti
Vuonna 2017 istuin kuntopyörän selässä rasituskokeessa. Olin tullut tutkimuksiin sydänoireiden vuoksi, en hengityksen. Kesken testin lääkäri sanoi sanat, joita en ollut osannut odottaa: ”Sinullahan on astma”. Olin hämmentynyt. En ollut koskaan ajatellut itseäni astmaatikoksi, vaikka kehoni oli jo vuosia yrittänyt kertoa toista.
Samalla sain myös iskeemisen sydänsairauden diagnoosin. Myöhemmin ymmärsin, että pitkään hoitamaton tulehdustila kehossa saattoi olla osa kokonaisuutta. Tieto pysäytti. Mutta se toi myös helpotuksen: vihdoin oireilleni oli nimi.
Vuosien noidankehä
Kun katson taaksepäin, näen pitkän sairastelun kierteen. Työskentelin hoitoalalla ja altistuin työssäni erilaisille ärsykkeille. Olin 15–20 vuotta jatkuvassa keuhkoputki- ja poskiontelotulehdusten kierteessä. Pahimmillaan kävin poskionteloiden punkteerauksissa useita kertoja viikossa. Silti ajattelin, että tämä on ihan normaalia ja minä vain sairastelen herkästi.
Työterveydessä syytä etsittiin, mutta astmaa ei epäilty. Sain vain antibioottikuureja kerta toisensa jälkeen.
Yksinäisyydestä yhteyteen
Diagnoosin jälkeinen ensimmäinen vuosi oli raskas. Lääkitystäni säädettiin ja opettelin kuuntelemaan omaa kehoani uudella tavalla. Tunsin olevani yksin.
Kaikki muuttui, kun pääsin astmakuntoutukseen. Tapasin siellä ihmisiä, jotka ymmärsivät heti mistä puhuin. Kuulin tarinoita vuosien diagnoosiviiveistä ja kamppailuista oikean hoidon löytämiseksi. Opin kuntoutuksessa erilaisia hoitotapoja ja niksejä. Tunsin ensimmäistä kertaa, etten ole yksin. Olemme edelleen yhteydessä joidenkin ryhmäläisten kanssa.
Elämää, ei pelkkää sairautta
Astma kulkee mukanani joka päivä. Se näkyy pienissä valinnoissa: missä istun konsertissa, tai lähdenkö pakkasella lenkille. Käytän hajusteettomia tuotteita ja pidän avaavan lääkkeen aina mukana.
Jos ääneni alkaa kadota ja käheytyä, tiedän, että astmani on menossa pahempaan suuntaan. Hengitystekniikat ja pulloon puhaltaminen auttavat, kun henki tuntuu loppuvan kesken.
Astma on osa elämääni, mutta se ei ole koko elämäni. Kun mieheni myöhemmin sairastui astmaan, sain olla hänelle tukena. Se tuntui merkitykselliseltä. Kaikkea ei tarvitse selvittää yksin.
Viesti muille
Jos kehossasi tuntuu, ettei kaikki ole kunnossa, älä luovuta. Pyydä tutkimuksia, kysy ja vaadi vastauksia.
Minun kohdallani diagnoosi tuli liian myöhään, mutta silti ajoissa muuttamaan elämäni suunnan. Astman kanssa voi elää hyvää elämää!
Tuula